kuulumisia

Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi täällä käynyt.
Elo on ollut kiireistä, mutta mukavaa. Olen suoriutunut kaikista velvoitteistani riittävästi ja nyt olen jollakin kesälomantapaisella. Töissä pitää toisinaan käydä, mutta lomaahan tämä on, kun illat ei mene tentteihinlukuihin tai mihikään muuhun opiskelujohdannaiseen.

Aurinko paistaa vaikka kuinka monennetta päivää peräkkäin, minulla on rusketusrajat ja kesä on vasta alussa. Huomenna täytän 28 ja aamulla heräsin ensimmäisen kerran yli puoleentoista vuoteen yksin kotona. Napanuora lapseeni on venynyt ainakin 100km, vapaus on ihmeellistä ja tieto siitä, että tämä ero päättyy jo huomenna on varsin lohdullinen.

huh

Aika kiitää. Muuta en osaa enää ajatellakaan.
Päivät kuluvat, viikot, kuukaudet. Vuosi kului humps vaan.
Tunnen silti olevani melko aikaansaava ja rauhallinen. En aina pysty keskittymään asioihin niin suurella tarkkuudella kuin haluaisin, mutta en myöskään osaa vaatia itseltäni liikoja. Ja kaikesta päätellen se on ihan hyvä niin.

Ensi viikolla on jo joulukuu. Kohta minun vauvani menee kouluun, mutta toivottavasti itse valmistun kuitenkin ennen sitä!

ensimmäisiä

Tänään tapahtui kaksi merkittävää tapausta. Toinen oikea elämänmullistava, toinen sitten vähän vähemmän mullistava, mutta ehkä tarpeeksi merkittävä huomioitavaksi.

Ensinäkin, tyttäreni käveli tänään oma-alotteiseti ja itsenäisesti n. 1,5m. Aika mullistavaa, sanon minä. Huomattuaan mitä tapahtui, alkoi lapsonen itkemään. Tuli varmaankin sellainen kriisi, että nyt tässä oli nyt yhden aikakauden (vauvvuuden) loppu.

Sitten se toinen juttu.
Aamulla tuli kiire, olette ehkä lukeneet sellaisen uutisen, että Lumia-puhelimet muuttivat kellonaikaa itsenäisesti viime yönä. Tästä kuulemma on ilmoitettu etukäteen Nokian blogissa, mutta koska osoite sinne on elämässäni vähintään yhtä tunnettu kuin tämä blogi maailmanlaajuisesti, niin enhän minä tiennyt. Joten niin, aamulla tuli sitten kiire, todella kiire.
Tentti klo 8 ja minä kotona vielä 730.

Olin jo aika lähellä yliopistoa, kun poliisi pyysi minua pysähtymään. Ai huomasinko mitä tein? No kyllä minä huomasin, muttakun muttakun. Sakkolappuhan siitä rapsahti sitten. Ja mitäkö sitten tein? No ylitin suojatien, vaikka valo oli punainen!

Huomaan kyllä tapahtuman ironian,
terveisin väsymätön siviililiikennepoliisi.

päivät

Kummallista miten entisistä itsestäänselvyyksistä tuleekin vaivalloisia suoritteita. Esimerkiksi kestovaippahommat ja kokkailut, ei oikein muka enää ehdi. Kaikkea muuta kyllä ehtii. Mutta ehkä se on sellainen syy-seuraus-homma.
Kun on kotona enää vain illat, on mukava käyttää ne illat sitten johonkin muuhun kuin vaippojen täyttämiseen, vaikka se sujuisi ihan yhtä sukkelasti kuin ennenkin siinä Salkkarietten seurassa.

Päiväni tuntuvat oikeastaan nykyisin varsin ehtiviltä, tunnit riittävät esimerkiksi luentoihin, töihin ja tenttiinlukuun sekä kotielämään useimmiten vallan mainosti. Ennen kerkesin käydä päivän aikana ehkä kaupassa, ja sekin oli juuri ehkä.

Vähän ihme juttuja, mutta meneehän se elämä eteenpäin näinkin.

uusi arki

Ensin ajattelin, että ei tästä kyllä nyt tule mitään, lopetan koko koulun, tämä oli huono ajatus, menen töihin vain. Tai kotiin!
Sitten nukuin yön yli, ja kas, asiat alkoivat asettua paikoilleen.

Nyt muutaman luennon jälkeen alkaakin sitten tuntua siltä, että kyllä tämä on juuri se mitä pitikin nyt tehdä. Työtkin alkoi ihan oikealla jalalla heräten, jos niin voi vaikka nyt sanoa.

Ja mikä parasta, päiväkotilaisen uusi arki on myös alkanut hyvin. Hän sopeutuu muutoksin äitiään paremmin (ainakin vielä).

viimeinen viikko kotona

Aika rientää.

Aivan kuten viimeisinä lomaviikkoina aina, lähes jokainen hetki tällä viikolla taitaa tuntua vähän hukkaanheitetyltä. Että pitäisi tehdä kaikkea, kun vielä kerran voi!
Vaikka oikeasti takaraivossaan sitä tietää, että nyt pitäisi juurikin ainoastaan vain olla, kun kerran vielä voi.

Ensi viikolla aletaan harjoitella tarhaa ja työssäkäyntiä. Ja ihan kohta alkaa myös opiskeluharjoitukset.

Huomaan tarvitsevani huomattavasti nykyistä suuremman kalenterin.

kuulumisia

Paljon ja vähän on tapahtunut sitten viimeisen.

Pääsin kouluun. Näin ollen pienestäni tulee syksyllä tarhalainen. Nämä ovat "paljon tapahtumia".
Eteenkin kun miettii yhdistelmää 2 opiskelija/osa-aikatyöläistä ja yksi pienokainen (, joka on päivä päivältä vain suurokaisempi). Tämän ajatteleminen on suurta tapahtumista minun aivoissani. Siksi koetan olla vielä ajattelematta.

Muutoin on sitten lomailtu.