lähes uroteko

Kävin eilen hammaslääkärissä, ja minulta korjattiin yksi reikä. Ajattelin jo etukäteen olla sankarillinen ja kieltäytyä puudutusaineesta, hammaslääkäri sanoi edellisellä kerralla, että reikä ei ole iso ja kyse on enemmänkin ennaltaehkäisevästä työstä.

Sitten minä menin ja esitin asiani. "Joo, aika vähän niitä puudutusaineita nykyään käytetäänkään!", sanoi hammaslääkäri, eikä ollenkaan ihaillut uhrautuvaisuuttani. Petyin vähän.

Reikä oli isompi kuin odotettiin, mutta selvisin silti porauksesta mestarillisesti ilman puudutetta. Enemmän kipua aiheuttaa ääni kun itse toiminta, päättelen jälkeenpäin, vaikka koin myös hikisiä hetkiä ihan kivunkin vuoksi.

Niin, ja vaikka hammaslääkäri kehuikin hampaitani, jäin kuitenkin jonkinlaisen epävarmuuden valtaan, sillä sellainen piilossa oleva reikä, joka minulla nytkin oli (ja jota siis en todellakaan ollut itse huomannut), on kuulemma "yleinen vaiva ikäsisilläni" ja sitä ei voi oikein estää millään. Pitää vain toivoa, että joku huomioi sen ajoissa, ennen kun koko hammas on sisältä mätä, vaikka ulkopuolelle esitteleekin vain parhaita puoliaan kuin olisi jostain maito- tai hammastahnamainoksesta!



PS. Näin unta, että kirjotin tänne blogiin jonkun viestin todella kiemuraisella kielellä. Siihen sain kommentin: "Kerrankin joku kirjoittaa minun kielelläni."
En usko, että uni merkitsi mitään.

hetkellinen helpotus

Tein äsken viimeisen tentin tältä erää, ja todellakin toivon että se myös pysyy viimeisenä osa-alueena tuota opiskeluerehdystä! Tentti oli ankea ja laskin, että minkään vastauksen ei soisi olevan väärä, muuten tästä tulee iäti jatkuva loppumaton ympyrä ja suoritan tenttiä vielä ensi jouluna.

Mutta ainakin 2-3 viikkoa voin olla iloinen siitä, että olen suorittanut kaikki suoritettavat tältä erää, ja keskittyä muihin asiohin. Kuten pääsykoekirjaan.

Sitä ennen luen kuitenkin jonkun dekkarin, jonka parissa ei toivottavasti tarvitse todellakaan ajatella mitään.

pitkästä aikaa

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa. Olen lähinnä huolehtinut asioista jotka eivät ole minun huoliani ja ihmetellyt tuota valon määrää.

Eilen kävelin balettiin, enkä nähnyt eteeni ollenkaan kun aurinko paistoi suoraan silmiin. Sulaessaan jäät kaduilla ovat jättäneet jälkeensä vain kasoja hiekkaa ja pikkukiviä. Tuntui vähän kuin olisi kulkenut jossain ennenvanhaalassa, jossa asvaltista ei ole tietoakaan. Se tuntui jotenkin kummalliselta yhdistelmältä tuon matalalta paistavan auringon kanssa. Ehkä olen tähän asti kulkenut vain poikkikatuja aurinkoon nähden, niin etten ole tullut kokeneeksi tätä ennen.

Minun tekee mieli Lidlistä saatavaa isoäiti-jugurttia, jossa on maailman parasta maustamatonta jugurttia + mansikkahilloa. On myös muita hillovaihtoehtoja. Mutta nyt haluaisin erityisesti tuota mansikkaa. Viitseliäisyyteni ei varmaankaan riitä lähtemään niin kauas jugurttikaupoille.

2700 km

Puhuin tänään töissä ranskaa. Vähän, ja omiin korviini avuttoman kuuloisesti, mutta en usko sillä oikein olleen väliä, koska viesti meni perille. Ja se oli hauskaa. Leikimme vähän yhden asiakkaan kanssa, hän osti Pariisista kertovan romaanin ja sanoi jotain siihen liittyvää. Ranskaksi. Kerroin hinnan ranskaksi. Hyvästelimme ranskaksi.

Mikä parasta, kumpikaan meistä ei ollut (eikä kaiketi ole edelleenkään) ranskalainen.

Vähän niin kuin olisi tehnyt matkan kilometrien päähän liikkumatta mihinkään.
Hyvä mieli kyllä jäi.

Huomenna menen ehkä elokuviin.

kevät, talvi, kevättalvi

Eilen otin askeleen kohti kevättä ja jätin villakangastakin naulakkoon. Pärjäsin kevättakilla mainiosti ja kuvittelin jo, että kun ensimmäinen askel on otettu, paluuta entiseen ei enää ole.

Tänään sitten hytisin tuulessa ja tuiskussa, näyttäen siltä kuin olisin tullut maisemiin aikakoneella, huhtikuuhun pukeutuneena. Maisema on ollut harmaa ja valkoinen sakeasta lumisateesta.
Palannen huomenna villakankaaseen.

Meinasin myös tänään mennä ilmaiselle ranskan kielikurssille, mutta jänistin. On myös hyviä syitä, miksi minun ei juuri nyt kannata vaivata itseäni ranskan kielellä:
huhtikuun 11. mennessä suoritettavat 12 opintopistettä ja pääsykoekirja.

musavinkki

Sopii soitettavaksi kevätaurinkoon ja/tai kotibailuissa kun pitäisi lähteä, mutta "kuunnellaan nyt vielä yks kappale". Video melko yhdentekevä, mutta ei sitä tarvitse katsoa, voi kuunnella taustalla.

kuva

Ajattelin, että olisi ehkä hauskaa olla vähän visuaalisempi näin internetissä. Joten tässä kuva, jonka otin eilen kun tämä kevättalven valo oli sellainen, joka huijaa hetkeksi luulemaan, että on jo kesäilta. Ei se tuossa kuvassa tietenkään juuri oikealla tavalla näy, seepia on haasteellinen ja minä vain räpsäyttelijä.

Mutta valoa siinä ainakin on! Ja ne pitsiverhot!

(en ole varma näkyykö kuva, vai olenko säätänyt sen liian privaatille. joten kertokaa joku)



Lisäksi olen todennut viime päivinä: Ei kahvinjuojasta teenjuojaa tule. Vaikka yrittäisi. Vaikka toivoisi sellainen olevansa. Enintään sekakäyttäjä.