vauva

Elämä on ollut pian viikon aika toista kuin ennen. En voi vielä väittää, että "kaikki on muuttunut", niin kuin useat minua ohjeistivat uuteen elämänvaiheeseen, mutta jotenkin erilaista on.

Meillä on tosi mukava pieni tyttö, ja tänään illalla juhlitaan jo yhden viikon kestänyttä elämää! Ostin eilen vauvakirjan, jotta voin alkaa täyttämään sitä, nyt kun vielä muistan syntymän elävästi.

Olen ollut aikeissa kirjoittaa useasti myös tänne, sillä ajatuksia, joita olisin halunnut ehkä muistaa myöhemminkin uudesta maailmastani on ollut paljon. Useimmiten koneelle tuleminen on kuitenkin viimeinen vaihtoehto mikä mieleen tulee, vaikka aikaa nyt olisikin. Tietokoneen sijaan tulee tuijoteltua ennemmin pientä nukkuvaa vauvaa, siinäkin kuluu aika hämmästyttävän nopeasti!

111111

Edelliseen viitaten, ostin sittenkin uuden kirjan. Mutta se oli onnellinen sattuma.

Olin jo lähes päättänyt lukea Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, koska se on hyllyssä. Olen kyllä lukenut sen ennenkin, mutta en muista sitä enää tarkasti, ja kaipasin sellaista monikafagerholmilaista maailmaa. Oikeasti lukutoiveeni oli Amerikkalaista tyttöä jatkava Säihkenäyttämö, jota olen vähän selaillut aina töissä, mutta kieltänyt vielä itseltäni sen ostamisen.
No mutta! Kirpputorilla tuo Säihkenäyttämö olikin yhtä äkkiä ihan siinä vain edessäni kolmen euron hintaan. No ostin. Nyt pitäisi kovasti koettaa lukea, koska kirja vaatii keskittymistä, enkä usko että minulla on enää paljon keskittymisaikaa.

Ja ajasta tuli mieleeni: vähän olen pettynyt siitä, että ensimmäinen perilliseni ei halunnut syntymäpäiväkseen 11.11.11. Onhan tässä toki vielä päivää jäljellä, mutta käsittääkseni ensikertalaisena on turha toivoa kovinkaan nopeata toimintaa - eteenkään kun saapumismerkkejä ei ole juurikaan tullut.

Plussana saapumattomuudesta voi kuitenkin nähdä sen, että pääsen tänään (ja ehkä sitten huomennakin) seminaareihin ja saan taas 5 opintopistettä! Ehkä pääsen Reginaankin.

kirjat

Haluaisin lukea vielä jonkun hyvän kirjan ennen kuin jakaannun, mutta en tiedä kauanko aikaa on. Luulen, että useita päiviä. Veikkaan, että noin puolitoista viikkoa. Enintään 3 viikkoa kuitenkin.

Viimeinen esseeni on jo lähes valmis (se on valmis huomenna, päätän), joten voisin keskittyä kirjoihin aika täyspäiväisesti vähäksi aikaa. Jostain syystä kotona jo olevat lukemattomat kirjat eivät ikinä saa tarttumaan itseensä. Vaikka sitten kun niitä saa luettua, tulee hyvä mieli. Että siitäs saitte varastoidut kirjat, kyllä minä teihin vielä tartun. Joten ehkä. Ehkä minä vielä jonkun kirjan hyllystäni nappaan ja luen. Sovittelen oloni kirjaan sopivaksi, en etsi omaan olooni sopivaa kirjaa.

yllätys

Toivoisin, että viitsisin yhäkin leikata lehdistä irti mielenkiintoisia tekstejä, niin kuin joskus ennen. Löysin äsken muiden papereiden seasta erään kolumnin, jonka olen repäissyt lehdestä mukaani loppukesästä 2008.

Se tuotti minulle iloa.

Niin teksti kuin itse itselleni joskus järjestämä yllätys.

toimettomuudesta

Eilen minä päätin, että tänään on päivä jolloin en tee mitään. Siis tänään, eilisen huomisena. Kävikin niin, että eilinen oli se päivä, jolloin en tehnyt oikein mitään ja tänään minulla tuntuu olevan kaikkea pientä tekemistä.

Tosiasiallisesti tein eilen paljon nykyelämääni verraten, kävelinkin ainakin 5km (lasken ehkä alakanttiin!) ja toimitin asioita, mutta koska join glögiä, söin herkkuja ja nukuin vielä pitkät päiväunet keskellä päivää petaamattomassa sängyssä, tuli päivään jonkinlainen vahva toimettomuuden vivahde.
Suunnittelin, että tämän päivän tulisi olla samanlainen.

Mutta koska ulkona ei tänään paistakaan aurinko, tuntuu sänkyyn jääminen vain jonkinlaiselta apeudenpakokeinolta. Eilen, aurinkoisella, se tuntui vielä vähän luvattomalta ja jännittävältä.

Käyn siis toimeen.
Ensiksi kuitenkin vähän lämmintä kaakaota.

häviö

Vinonauha.

Voitit tällä kertaa, mutta en aio antaa sen tapahtua enää. Sen sijaan haluaisin haistattaa sinulle kaikki mitä haistateltavissa on. Ompelukoneestakin paloi lamppu, kertoo varmaan omaa viestiänsä siitä, kuinka mukava työtoveri olet!
Nyt se on loppu.


Ikäväkseni joudun tuijottamaan ompeluni lopputulosta nyt jonkun aikaa, vinonauhan ja sen ompelun epäsiistiyden (minä vielä ajattelin, että helposti siistit reunat!) toivottavasti voivat kaikki muut olla huomaamatta. En kehtaisi myöntää lopputulosta tehneeni, mutta kyllä minä se olin. Kärsivällisyyteni ei riittänyt, olen unohtanut hirveästi ompeluniksejä ja se vinonauhakin loppui ihan tahallaan kesken ensimmäisellä ompelukierroksella.

Jotain hyvää sentään, saan hieman korotettua äitiyspäivärahaa ja töistäkin tulee vielä jotain ekstrarahaa, vaikka luulin että ei oo tulossa.

loma, jonkinlainen

Nonni. Nyt se sitten alkoi, äitiysloma.

Tähän asti olen voinut pitää tulevaisuutta etäisenä joskus tapahtuvana asiana, mutta nyt se on jo ihan kohta. Yritän yhä olla ajattelematta asiaa liiemmin (niin kuin se olisi ikinä oikein onnistunut) ja iloitsen, että vaikka en saakaan enää mennä töihin, minulla on sentään vähän vielä opiskeluhommia tekemättä. Ja Sopranos ja West wing.

Todennäköisesti käytän silti puolet päivistäni peukaloiden pyörittelyyn ja asianlaidan päivittelyyn. Ehkä olen kuukauden päästä jo ihan kyllästynyt tähän odottamiseen, mutta nyt minusta tuntuu vielä siltä, että onneksi on vielä kuukausi! Toivottavasti on vielä ainakin kuukausi! Onhan vielä ainakin kuukausi??

Huomenna teen omenapiirakkaa.