sunnuntai

Olen yrittänyt kirjoittaa tänne useita päiviä. En kuitenkaan saa sanojani järjestykseen ja päädyn lukemattomiin peräkkäisiin mitääntarkoittamattomiin lauseisiin. Olen aloittanut eri aiheista, joista en toki muista yhtäkään enää nyt.

Minä tiedän mitä minun pitäisi tehdä (lukea, opiskella, kirjoittaa. opiskella!), mutta istunkin tässä ja katson toistuvasti ulos. Lumipyry on niin sakea, että värit muuttuvat sumeaksi. Olen aika valmis jättämään ulkoilun tältä päivää myöhemmäksi, tai jopa luopumaan siitä kokonaan.

Tekisi mieli keittää kahvit, mutta en usko sen olevan kovinkaan järkevää. Kahvinjuontini on alkanut lähteä käsistä, mutta toisaalta iloitsen siitä, että kahvi maistuu taas siltä kuin pitääkin. Ehkä elimistöni kaipaa yhä korvausta kahvittomalle kesälle.

kertakäyttökamerat, osa 2

Ensimmäinen kertakäyttökamera täyttyi ja vein kuvat kehitettäväksi. Jännittää. Toivon kuvien onnistumissuhteeksi 5/27. Se olisi jo paljon, sillä on lähemmäs 10 vuotta siitä kun viimeksi olen harrastanut jotain tällaista.

Saas nähdä.
Parasta on tämä jännitys, kun voi vielä kuvitella olevansa mestarikuvaaja ja kun on unohtanut noin 95% siitä, mitä on ehkä kuvannut.

päivät

Niin ja huomaatteko, kuinka aika kiitää heti kun päästään pois tammikuusta?! Nyt on jo seitsemäs päivä, eli viikko helmikuuta takana. Ja vaikka tähän kuukauteen on lisätty se yksi ylimääräinen päivä, elän melkein jo maaliskuussa. Sehän on jo ihan kohta.

Taidan odottaa kesää. Muuta syytä en keksi tälle ajankulumisintoilulleni.

ulkoilua

Tuntuu vaikealta kuvitella, että olisin maininnut erityiseksi lempiasiakseni kävelylenkin ulkona vielä vuosi sitten (kävelylenkki on sitten eri asia kuin esimerkiksi loppukesän/alkusyksyn yökävelyt, ne voisin mainita aina erityiseksi lempiasiakseni). Sellainen oikein tavallinen reippailu. Mutta tänään se tuntui olevan vähän niin kuin lasillinen vettä Saharassa kävelevälle. Taikka ehkä enemmänkin kokonainen juotava lammikko.

Kun on ollut pakkasen vuoksi yli viikon sisätiloissa, lukuunottamatta muutamia pikku pyrähdyksiä liikkuen ulkona enimmillään noin 500m, kunnollinen kävelylenkki tekee ihmeitä. Kaiken lisäksi tuolla kävelyllä oli päämäärä (neuvola), joten saatoin tuntea itseni vielä erityisen toimeliaaksi.

Ajatus kulki erityisen hyvin.
Lisäksi se ihana pakkastaika tapahtui taas: -10c tuntuu lähes helteeltä -28c jälkeen!

vaatteista

Kun ostaa polyesteriä, saa polyesteriä. Vaikka tiedän paremmin, tällaisen ostoksen tein. Näytti kyllä hyvältä, mutta varmaankin voisin pitää jonkinlaista radiolähetintä päällä uuden mekkoni tuottamalla sähköllä.

Annan materiaalihairahduksen kuitenkin anteeksi itselleni, sillä kuten sanottua, mekko näyttää hyvältä. Onnistuin valitsemaan internetkaupasta sopivan koon, vaikka olen syvässä epätietoisuudessa nykyisestä koostani (tosin mekko on vähän tiukka rinnoista, minulla ei ole ennen ollut mainittavia rintoja, joten olen tästä kierosti iloinenkin). Mekko on tarkoitettu päälleni eräisiin häihin, joten nyt vaateongelmani sen suhteen poistui. Mekko on ORANSSI. Se on kauniimpi päällä kuin hengarissa.

Kaiken kruunuksi minulla ei ole kuvaa mekosta. Tietenkään. Se on jo loppu sieltä nettikaupasta, eikä kyllä tullut mieleenikään ottaa siitä kuvaa ennen kuin nyt. En selkeästikään ole muotibloggaaja-ainesta.

tammikuu

Vuosi sitten olin sitä mieltä, että tammikuu ei olekaan maailman pisin kuukausi. Aiempina vuosina ajattelin niin, mutta viime vuonna tammikuu vain jotenkin vilahti. Nyt olen palannut aiempaan mielipiteeseeni.

Tammikuu on maailman pisin.
Yksittäiset päivät kyllä vilahtavat ohi lähes huomaamatta, mutta tämä kuukausi. Se ei lopu koskaan. Minulla ei ole kiire minnekään, olen vain kyllästynyt. Tammikuuhun.

kiitävi aika

Aika kiitää, vaikka päivät ovat välillä pitkiä. Sunnuntaina meidän nappula (tuosta sanasta tuli nyt mieleen yksi anonyymi kommentoija ja ala-asteaika) täyttää jo 2 kk.

Yhteinen lempiohjelmamme on yhä Sopranos ja toinen lempiohjelma on normaalipesu 60 asteessa. Vaikka se kestääkin pitkään.

Joka päivä minä hämmästelen, kuinka nopeasti tuollaiset pienet kasvaa. Ja lähes joka päivä minä mietin, että ajatteleeko omatkin vanhemmat näin itsestäni, jos nyt ei enää päivittäin, niin toisinaan. Varmaankin. Kuulostaa tosi diipiltä shitiltä niin kuin jossain ehkä sanotaan, mutta ehkä vähän (aika paljon) ymmärrys omia vanhempia kohtaan lisääntyy näin itsekin vanhempana.

Niin, ja tänään oli sitten ensimmäinen oikea talvipäivä. -10c JA lunta. Eilenkin oli hyvä, -6c, mutta kyllä -10c vie voiton. Onhan tätä jo odotettukin. Ulkona liikkumiseni tosin muuttuu hyvin rajoitetuksi, jos tästä vielä kylmenee. Mutta olispahan talvi.