Pakkanen

Jotenkin hermostuttavaa, kun kaikki vain valittaa pakkasesta, talvesta ja kylmästä. Paitsi ne, jotka rakastavat talvea. Yhtä hermostuttavia.

Miksi talvi ei voi olla vain sellainen kiva olemassa oleva asia, vähän niin kuin syksy tai kevät. Tai se kesä. Sieltä ne vaan aina tulevat kerta toisensa jälkeen, lopulta aina jokseenkin samanlaisina, vaikka joka vuosi pitääkin sitten miettiä että aijai kyllä viime talvi, kesä, kevät ja syksy olikin sitten jotenkin sääilmiöllisesti ja tunnelmallisesti niin toisenlainen.

Minua jotenkin aina ilostuttaa kun ne tulevat. Uudet vuodenajat. Jotka on tietysti aina niitä samoja kuin ennenkin. Sellainen vaihteleva pysyvyys ehkä, että jos ei muusta tiedäkään, niin ainakin sen että talven jälkeen tulee sitten kevät ja kesä ja syksy ja sitten taas talvi.
Ja toivottavasti tuleekin vielä pitkään.

aikuistumisriitti

Laitoin tänään keittiöön jouluverhot. Vieläpä ihan vaan verhokapan. Lisäksi harkitsen kaitaliinaa.

En tiedä johtuvatko nämä asiat sitten aikuistumisesta, vai enemmänkin siitä, että ennen ei ole ollut keittiötä, keittiön ikkunaa taikka pöytää, joihin vaihdella erilaisia asioita.

Olen ollut tänään myös oman elämäni Lucia-neito. Siltä ainakin tuntui, kun tein leteistä suorastaan sädekehän pääni ympärille ja toin noilla uusilla verhoilla valon keittiöön! Syysverhot olivat keltavihreät ja omenaiset, nyt on läpikuultavaa valkoista punaisin maisemin.
Nyt sitten kynttilät palamaan ja kelpaa olla.

harjoituksia

Harjoittelin tänään eläkeläisen elämää.

Heräsin kuudelta (virkeänä!) ja luin lehden ja lähdin lääkäriin. Ei ollut mitään vikaa. Tulin takaisin keskustaan noin kello 9 ja ensimmäiset kaupat olivat jo auki, mutta en jaksanut notkua 10een, niin että mielenkiintoisemmatkin kaupat olisivat auenneet. Sää oli (on yhäkin) hyvä, napakka pakkanen (-10c) ja pilvetön taivas.

Nyt sitten pyörittelen peukaloita, ja mietin josko olisi jo kahvin aika.

Harmittaa vähän, että joutu odottamaan vielä vähintäänkin 40 vuotta, että pääsee oikeasti eläkkeelle. Varmaan pitäisi hommata kunnon töitäkin sitä ennen?

Näkymiä

Ikkunasta katsottuna näyttää siltä, kuin joku tiputtelisi yläparvekkeelta lumihiutaleita. Tulee niin järjestelmällisesti.
Lisäksi näin ehkä unta, että satoi lumipallojen kokoisia lumihiutaleita sellaisten normaalien isompien hiutaleryhmittymien seassa.


Haluaisin katsoa jonkun tosi hyvän elokuvan. Sellaisen rauhallisella tavalla hyvän, ehkä keveän, mutta syvän. Ja jossa olisi juuri oikealla tavalla tukeva musiikki.
Vaikea keksiä mikä se elokuva olisi.

Kumma juttu

Se, miten helposti unohdan tämän blogimaailman. Vaikka välillä olisi niin paljon asiaa sanottavana. Mutta uskoakseni se johtuu siitä, että ajattelen niin ohimeneviä, ettei niitä tule sitten muisteltua enää myöhemmin.

Meille tuli maanantaina pyykkikone, ja nyt haluan vain pyykätä jatkuvasti. Vaikka ei sitä pyykkiä juurikaan ole pyykättäväksi. Kahteen koneelliseen riitti. Samaan aikaan kylläkin pelkään alati kasvavaa sähkölaskua, enkä varmaan kohta uskalla pyykätä tarpeellisiakaan.