Joku kavala naapuri ilmeisesti leipoo pullaa, sillä suloinen korvapuustintuoksu leijailee jostain nenääni!
Sain tänään äitiyspakkauksen.
Siinä on paljon tavaraa, en olisi varmaankaan osannut hankkia vaihtoehtoisella 140 eurolla kaikkea mitä tuossa on ajateltu. Olisin kylläkin toivonut lisäksi pyykinpesuainetta mukaan, sillä meidän aineet on loppu ja pitäisi lähteä kauppaan sitä hakemaan.
Viikonloppuna tavattu vertailuarvovauva kyllä oli niin pieni, että suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista vaikuttaa nyt ihan jättimäisiltä. Onneksi tämä äitsy on oppinut kerrospukeutumisen jalon taidon ja aikoo jatkaa taitojaan jälkipolvellensakin.
Onneksi nuo pienet vaatteet toimii myös vähän korvikkeena, kun en itse saanut (/löytänyt /taikka kyllä halua edes ostaa vaatteita jotka menevät 2kk) Helsingin reissulta juuri mitään. Onneksi on kuitenkin uudet leggingssit ja hattu. Jotka kumpikaan eivät oletettavasti sovi juuri mihinkään nyt käytettävissä oleviin vaatteisiin...
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
maanantaisia
Minusta tuntuu siltä kuin vasta ehkä toissa päivänä olisin sanonut "oho, on jo elokuu", ja nyt on sitten ihan hilkulla jo syyskuu.
Minun piti kirjoittaa jo muutama päivä sitten valokuvaamisesta, mutta en osannut muotoilla sanojani. Pääasia oli kuitenkin siinä, että yritin ottaa valokuvaa, suunnittelin, järjestelin ja asettelin hyvän tovin. Nappasin kuvan sitten vain todetakseni, että filmi on loppu. Kuvaukseni tapahtuu siis Polaroid-kameralla ja näyttö näytti vielä yhden kuvan olevan jäljellä, mutta noissa uuden ajan filmeissä on vähemmän kuvia kuin entisissä.
Tuskin kuitenkaan suurta harmia tapahtui kuvattomuuden vuoksi. Vasta nyt tuli mieleen, että olisihan sitä samaa kuvaa voinut koettaa digikamerallakin. Mutta siinä menettää sen lopputuloksen jännittävyyden, kun mahdollisuuksia on yhden sijaan lukuisia, joten en oikein jaksa innostua.
Olin tänään 11 tuntia töissä, jaloissa se tuntuu.
Minulle tuli pitkästä aikaa olo kuunnella jotain musiikkia. En ole juuri kuunnellut. Nyt tuli ikävä Sufjan Stevensiä. Tässä teillekin:
(Kuuntelin tätä jonkun aikaa kuulokkeet päässä ja mietin, että onpa merkillisen kova kaiku. Nostin kuuloketta korviltani ja totesin kaiuttimien olevan päällä...)
Minun piti kirjoittaa jo muutama päivä sitten valokuvaamisesta, mutta en osannut muotoilla sanojani. Pääasia oli kuitenkin siinä, että yritin ottaa valokuvaa, suunnittelin, järjestelin ja asettelin hyvän tovin. Nappasin kuvan sitten vain todetakseni, että filmi on loppu. Kuvaukseni tapahtuu siis Polaroid-kameralla ja näyttö näytti vielä yhden kuvan olevan jäljellä, mutta noissa uuden ajan filmeissä on vähemmän kuvia kuin entisissä.
Tuskin kuitenkaan suurta harmia tapahtui kuvattomuuden vuoksi. Vasta nyt tuli mieleen, että olisihan sitä samaa kuvaa voinut koettaa digikamerallakin. Mutta siinä menettää sen lopputuloksen jännittävyyden, kun mahdollisuuksia on yhden sijaan lukuisia, joten en oikein jaksa innostua.
Olin tänään 11 tuntia töissä, jaloissa se tuntuu.
Minulle tuli pitkästä aikaa olo kuunnella jotain musiikkia. En ole juuri kuunnellut. Nyt tuli ikävä Sufjan Stevensiä. Tässä teillekin:
(Kuuntelin tätä jonkun aikaa kuulokkeet päässä ja mietin, että onpa merkillisen kova kaiku. Nostin kuuloketta korviltani ja totesin kaiuttimien olevan päällä...)
torstai 18. elokuuta 2011
suunnitelmista ja suunnittelemattomuudesta
Tänään ja huomenna piti olla suuret organisointipäiväni. Sen lisäksi, että pesisin viimeisen ikkunan (niin, jäi sitten alkukesästä kesken), aioin käydä ostamassa muutaman kansion ja rei'ittää ja mapittaa ja järjestellä kaikkia tärkeitä papereita.
Nyt sataa kuitenkin vettä ja minä menen töihin. Huomenna sama juttu. No sateesta en toki tiedä, mutta aika todennäköistä sekin taitaa olla.
En valita yllätystöistä yhtään, koska jokainen kolikko on hyväksi, mutta näin käy aina kun ehdin tehdä suunnitelmia.
Viikonloppuna matkasin kotikotiin "kesälomalle", mutta sitten kävi niin kuin aina käy päästyäni sinne asti: sain työkutsun ja jätin lomani vähän aikaisessa.
Jos en olisi suunnitellut tälle viikolle mitään ja olisin vain mittaillut matkaa keittiöstä olohuoneeseen, olisin saanut tehdä sitä koko viikon ihan rauhassa.
On ihmeellistä miten maailmankaikkeuden polut venyvät aina samaan järjestykseen, vaikka kuinka kuvittelisi muuta.
Nyt sataa kuitenkin vettä ja minä menen töihin. Huomenna sama juttu. No sateesta en toki tiedä, mutta aika todennäköistä sekin taitaa olla.
En valita yllätystöistä yhtään, koska jokainen kolikko on hyväksi, mutta näin käy aina kun ehdin tehdä suunnitelmia.
Viikonloppuna matkasin kotikotiin "kesälomalle", mutta sitten kävi niin kuin aina käy päästyäni sinne asti: sain työkutsun ja jätin lomani vähän aikaisessa.
Jos en olisi suunnitellut tälle viikolle mitään ja olisin vain mittaillut matkaa keittiöstä olohuoneeseen, olisin saanut tehdä sitä koko viikon ihan rauhassa.
On ihmeellistä miten maailmankaikkeuden polut venyvät aina samaan järjestykseen, vaikka kuinka kuvittelisi muuta.
perjantai 12. elokuuta 2011
tuumailut
Olen ehtinyt tuumailemaan monenlaisia viime päivinä, mutten muista näistä asioista paljoakaan. Ohimeneviä, jotka hetken tuntuvat tärkeiltä.
Minun käteni ovat vailla työtä, sain eilen yhden virkkuun valmiiksi ja ommellutkin olen pitkästä aikaa aika paljonkin. En tietenkään mitään sellaisia oikeita, kuten verhojen käänteitä, mutta kuitenkin aika tärkeitä. Olen myös kokenut näiden parissa pitkästä aikaa vähän onnistumisentunteita ja ajatellut, että ehkä näitä voisi ihan myydäkin joskus jollekin. Jos, ehkä ja muut epäröinnit aatosteni läheisenä kumppanina.
Aion myös aloittaa avoimen yliopistourani taas ensi kuussa. Se ilahduttaa, eteenkin kun nyt opiskeltava aihe kiinnostaa oikeasti ja opiskelu on täysin itseäni varten, toisin kuin viime kerralla.
Olen harkinnut päiväkirjan kirjoittamista. En tiedä miten se eroaisi esim. tästä blogista, sillä en ole ollenkaan kiinnostunut vatvomaan sisäisiä meriäni kuten joskus teini-ikäisenä. Olen myös harkinnut vakavasti piirtämisen aloittamista. Ja todennut myös, että kolmiulotteiset asiat (kuten ompelu) luonnistuvat kyllä helpommin kuin piirtäminen, joten en tiedä jaksanko nähdä vaivaa piirtokäden herättelyn kanssa.
Voisin syödä loputtomasti irtokarkkeja ja mintunmakuisia Puffet-jäätelöitä.
Minun käteni ovat vailla työtä, sain eilen yhden virkkuun valmiiksi ja ommellutkin olen pitkästä aikaa aika paljonkin. En tietenkään mitään sellaisia oikeita, kuten verhojen käänteitä, mutta kuitenkin aika tärkeitä. Olen myös kokenut näiden parissa pitkästä aikaa vähän onnistumisentunteita ja ajatellut, että ehkä näitä voisi ihan myydäkin joskus jollekin. Jos, ehkä ja muut epäröinnit aatosteni läheisenä kumppanina.
Aion myös aloittaa avoimen yliopistourani taas ensi kuussa. Se ilahduttaa, eteenkin kun nyt opiskeltava aihe kiinnostaa oikeasti ja opiskelu on täysin itseäni varten, toisin kuin viime kerralla.
Olen harkinnut päiväkirjan kirjoittamista. En tiedä miten se eroaisi esim. tästä blogista, sillä en ole ollenkaan kiinnostunut vatvomaan sisäisiä meriäni kuten joskus teini-ikäisenä. Olen myös harkinnut vakavasti piirtämisen aloittamista. Ja todennut myös, että kolmiulotteiset asiat (kuten ompelu) luonnistuvat kyllä helpommin kuin piirtäminen, joten en tiedä jaksanko nähdä vaivaa piirtokäden herättelyn kanssa.
Voisin syödä loputtomasti irtokarkkeja ja mintunmakuisia Puffet-jäätelöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)