perjantai 29. huhtikuuta 2011

häät

Kyllä täytyy sanoa, että ei vedä William ja Kate vertoja Victorialle ja Danielille. Yritin antaa mahdollisuuden, mutta näissä häissä on nyt ihan liian vähän kruunuja.

Missä kuninkaalliset, siellä kruunut, niin ajattelisin. Mutta ei näköjään britit. Hienoja hattuja kyllä näkyy, se täytyy sanoa! En silti ole vielä selvittänyt sitä ajatuskulkua, joka saisi minut kuninkaallisena valitsemaan ennemmin hassutteluhatun kuin timanttikruunun. Ehkä ne on niin tavallisia juttuja kuninkaallisille, että ei jaksa joka juhliin sellaisia?

Jatkan pohdintaani Kuninkaankadun osoitteessani, joka on ehkä lähinnä kuninkaallisuutta mitä ikinä pääsen. Onneksi saan kohta tuoreita munkkeja, varasin ne lähileipomosta pian haettavaksi.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

lähes uroteko

Kävin eilen hammaslääkärissä, ja minulta korjattiin yksi reikä. Ajattelin jo etukäteen olla sankarillinen ja kieltäytyä puudutusaineesta, hammaslääkäri sanoi edellisellä kerralla, että reikä ei ole iso ja kyse on enemmänkin ennaltaehkäisevästä työstä.

Sitten minä menin ja esitin asiani. "Joo, aika vähän niitä puudutusaineita nykyään käytetäänkään!", sanoi hammaslääkäri, eikä ollenkaan ihaillut uhrautuvaisuuttani. Petyin vähän.

Reikä oli isompi kuin odotettiin, mutta selvisin silti porauksesta mestarillisesti ilman puudutetta. Enemmän kipua aiheuttaa ääni kun itse toiminta, päättelen jälkeenpäin, vaikka koin myös hikisiä hetkiä ihan kivunkin vuoksi.

Niin, ja vaikka hammaslääkäri kehuikin hampaitani, jäin kuitenkin jonkinlaisen epävarmuuden valtaan, sillä sellainen piilossa oleva reikä, joka minulla nytkin oli (ja jota siis en todellakaan ollut itse huomannut), on kuulemma "yleinen vaiva ikäsisilläni" ja sitä ei voi oikein estää millään. Pitää vain toivoa, että joku huomioi sen ajoissa, ennen kun koko hammas on sisältä mätä, vaikka ulkopuolelle esitteleekin vain parhaita puoliaan kuin olisi jostain maito- tai hammastahnamainoksesta!



PS. Näin unta, että kirjotin tänne blogiin jonkun viestin todella kiemuraisella kielellä. Siihen sain kommentin: "Kerrankin joku kirjoittaa minun kielelläni."
En usko, että uni merkitsi mitään.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

hetkellinen helpotus

Tein äsken viimeisen tentin tältä erää, ja todellakin toivon että se myös pysyy viimeisenä osa-alueena tuota opiskeluerehdystä! Tentti oli ankea ja laskin, että minkään vastauksen ei soisi olevan väärä, muuten tästä tulee iäti jatkuva loppumaton ympyrä ja suoritan tenttiä vielä ensi jouluna.

Mutta ainakin 2-3 viikkoa voin olla iloinen siitä, että olen suorittanut kaikki suoritettavat tältä erää, ja keskittyä muihin asiohin. Kuten pääsykoekirjaan.

Sitä ennen luen kuitenkin jonkun dekkarin, jonka parissa ei toivottavasti tarvitse todellakaan ajatella mitään.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

pitkästä aikaa

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa. Olen lähinnä huolehtinut asioista jotka eivät ole minun huoliani ja ihmetellyt tuota valon määrää.

Eilen kävelin balettiin, enkä nähnyt eteeni ollenkaan kun aurinko paistoi suoraan silmiin. Sulaessaan jäät kaduilla ovat jättäneet jälkeensä vain kasoja hiekkaa ja pikkukiviä. Tuntui vähän kuin olisi kulkenut jossain ennenvanhaalassa, jossa asvaltista ei ole tietoakaan. Se tuntui jotenkin kummalliselta yhdistelmältä tuon matalalta paistavan auringon kanssa. Ehkä olen tähän asti kulkenut vain poikkikatuja aurinkoon nähden, niin etten ole tullut kokeneeksi tätä ennen.

Minun tekee mieli Lidlistä saatavaa isoäiti-jugurttia, jossa on maailman parasta maustamatonta jugurttia + mansikkahilloa. On myös muita hillovaihtoehtoja. Mutta nyt haluaisin erityisesti tuota mansikkaa. Viitseliäisyyteni ei varmaankaan riitä lähtemään niin kauas jugurttikaupoille.