Näin aikuiselämässä tuo joulukalenteri on tosi outo juttu. Ainakin omassani, huomaan siitä vain kuinka voi olla nopeata aika ja etten ole joutanut mitään vaikka oonkin tehnyt kaikkea.
Enemmänkin kaipaisin tammikuukalenteria. Siinäpä kuukausi, joka ei lopu koskaan.
Mutta hyasintit olen saanut kuitenkin kukkimaan. Juuri sopivasti niin, että ne voivat täällä rauhassa kuolla kolmipäiväisen joululomani aikana.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
järkytys / joulukalenterista
Että näinkin voi käydä. Voitin arvonnassa.
En muista milloin olisi näin käynyt.
Pienenä tietysti olin aika ässä voittamaan kaikkia piparkakkutaloja ja hedelmäkoreja (Luulen, että arpajumalat suosivat pikkulapsia ihan vain estääkseen niiden itkemistä), mutta toista on elo aikuisena. Ja eteenkin tuollaiset blogimaan arvonnat. Luulin, että niissä voittaminen on ihan jo jotakin keksittyä. Enemmän olen uskonut lottovoittoon kuin tällaisen tapahtuvan.
Mutta nyt lykästi. Ilmeisesti siis oli silläkin tarkoituksensa, että en saanut aikaiseksi ostaa joulukalenteria kaupasta. Vaikka harkitsin jo ihan sellaista kallistakin, jossa oisi kerrankin hyvää suklaata.
Voihan toki käydä vielä niin, ettei tuo kalenteri ikinä saavu minulle asti, mutta eihän sillä sinänsä ole enää mitään väliä. Kun olen jo voittaja. Ja voin katsoa tuon kalenterin täältä intternetistä, niin kuin tähänkin asti. Ja tietysti vielä se, että voittajan on helppo hymyillä!
En muista milloin olisi näin käynyt.
Pienenä tietysti olin aika ässä voittamaan kaikkia piparkakkutaloja ja hedelmäkoreja (Luulen, että arpajumalat suosivat pikkulapsia ihan vain estääkseen niiden itkemistä), mutta toista on elo aikuisena. Ja eteenkin tuollaiset blogimaan arvonnat. Luulin, että niissä voittaminen on ihan jo jotakin keksittyä. Enemmän olen uskonut lottovoittoon kuin tällaisen tapahtuvan.
Mutta nyt lykästi. Ilmeisesti siis oli silläkin tarkoituksensa, että en saanut aikaiseksi ostaa joulukalenteria kaupasta. Vaikka harkitsin jo ihan sellaista kallistakin, jossa oisi kerrankin hyvää suklaata.
Voihan toki käydä vielä niin, ettei tuo kalenteri ikinä saavu minulle asti, mutta eihän sillä sinänsä ole enää mitään väliä. Kun olen jo voittaja. Ja voin katsoa tuon kalenterin täältä intternetistä, niin kuin tähänkin asti. Ja tietysti vielä se, että voittajan on helppo hymyillä!
maanantai 6. joulukuuta 2010
huokailua
Nyt jäi ikävä kirjaa. One day, kirjoittanut David Nicholls.
En osaa sanoa siitä mitään, mutta toivon silti että kaikki sen lukisivat, jotta minulla olisi joku jonka kanssa puhua siitä.
Harvoin käy näin. Joskus kuitenkin. Toinen mitä ikävöin vieläkin, elokuva kylläkin, on Eräs joulutarina (Un conte de Noël). Näin sen viime talvena ja kaipasin sitä elokuvaa jo heti sen päätyttyä.
Eniten näissä kaipauksissa surettaa se, ettei niitä uskalla kokea uudestaan. Jos aika vieriikin ohi ja se mitä on vuosia vaalinut sydämessään ei tunnukaan enää miltään.
En osaa sanoa siitä mitään, mutta toivon silti että kaikki sen lukisivat, jotta minulla olisi joku jonka kanssa puhua siitä.
Harvoin käy näin. Joskus kuitenkin. Toinen mitä ikävöin vieläkin, elokuva kylläkin, on Eräs joulutarina (Un conte de Noël). Näin sen viime talvena ja kaipasin sitä elokuvaa jo heti sen päätyttyä.
Eniten näissä kaipauksissa surettaa se, ettei niitä uskalla kokea uudestaan. Jos aika vieriikin ohi ja se mitä on vuosia vaalinut sydämessään ei tunnukaan enää miltään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)