pakkasia

Ihme juttu. Lehtiotsikossa vähän varoitellaan pakkasesta, täytyy muistaa pukeutua lämpimästi kun tulee kylmä. Ja pakkasta on luvattu ehkä -6c.

Muistaakseni aika useasti tähän aikaan vuodesta voi olla yli -20c:kin, silloin kukaan ei muistuta erikseen: Nyt on sitten kylmä, muistakaa välihousut! Tai äidit tietysti, mutta noin niin kuin mediassa. Sillon on vain talvi.

Ymmärrän poikkeusolosuhteet, harvemmin tähän aikaan sataa vain vettä, niin kuin tapana on viime päivinä ollut (nyt tänne on kyllä tullut ihan oikeata luntakin taas, ja huikea -2,5c pakkasta!), mutta jos on muutamiakin vuosia viettänyt Suomessa tai jossain kaltaisessa maassa, voi ehkä olla vähän hajulla siitä, miten pitää pukeutua. Toivoisin.

Sitten tietysti voi olla myös pienen vauvan äiti, ja olla ihan ulalla. Onko parempi lisätä vaatekerroksia vai makuupussi- ja vilttikerroksia? Yhtä äkkiä on juuri sellainen tyhmä, jolle noita lehtijuttuja kirjoitetaan.

joulu

(Ja vaikka jouluna ei olla tietokoneella, niin ollaan nyt kuitenkin, kun tämä oli jo auki.)

joulukuusi

Nyt kun olemme tulleet viimeisten viikkojen aikana siihen tulokseen, että kyllä meille nyt joulukuusi laitetaan jouluksi, heräsin tänään yllättävään ongelmaan:

Joulukuusen tähti. Mistä niitä saa? Myydäänkö niitä kaupassa ihan vaan muiden koristeiden lomassa?
Tarvittaisiin pieni ja nätti, koska kuusi tulee olemaan pieni. Meillä on 10 joulupalloa, kuvittelen tulevan kuusemme koon suhteessa tähän määrään.

On myös toinen ongelma.
Kuusen OSTAMINEN. Milloin niitä myydään? Missä? Paljonko sellaiset maksaa?
Toinen vaihtoehtoinen ajatus - tähän aikaan jo vähän myöhässä ehkä ja ensi vuonna mahdollisesti tarpeeton (silloin jo kaiketi kotikotijoulu, eli mummolajoulu nykymaailmassa) - pienen metsäalan ostaminen läheltä nykyistä kotia, ehkä sellainen 2m x 2m, että olisi pari kuusta, joista toisen voisi säästää myöhemmäksi.

Jouluruokaa sentään tiettävästi saa ihan normaalisti kaupasta niin kuin kotikotona, se varmastikin osataan hoitaa.

postista/ystävistä

Jos joskus tuntuu yksinäiseltä, kannattaa harkita vauvaa. Ei siksi, että vauvasta itsestään olisi (ainakaan aluksi) juurikaan seuraa, mutta postimiehen kanssa pääsee kyllä tutuiksi.

Meille on tullut viimeisten viikkojen aikana enemmän postia kuin vuoteen (tai ikinä?), myös useita pieniä paketteja. Paketit, vaikka postiluukkukokoa ovatkin, eivät mahdu meidän miniluukusta, joten postimies (soittaa kahdesti, ihan totta!) ojentaa ne mielellään käteeni, olenhan aina kotona postia vastaanottamassa. Tänään postimies tutustui meidän vauvaan ja kertoi jälleen omasta sukulaisvauvastaan.

Aikana ennen vauvaa saimme useimmiten vain suorilta käsin ilmoituksen, jossa ilmoitettiin ettei lähetys mahtunut luukkuun, ja että voitte hakea sen postista klo 18 jälkeen. Useimmiten kukaan ei soittanut ovikelloa.
Ihme juttu, sillä olin aiemminkin usein kotona postin aikaan.

2 viikkoa

Eilen meidän vauva täytti 2 viikkoa.

Eilen istuessani vauva sylissä television äärellä tajusin ensimmäistä kertaa, että kaikki minun aikani on erityisesti juuri tähän tarkoitettu, eikä se ole mistään "tärkeämmästä" pois. Mitään kiireellisempää asiaa ei ole hoidettavana, ei pidä ehtiä mitään opiskeluja tai työasioita, ei tarvitse edes ajatella siivoamista, jos on nukkuva vauva sylissä.

Pitää vain olla.

vauva

Elämä on ollut pian viikon aika toista kuin ennen. En voi vielä väittää, että "kaikki on muuttunut", niin kuin useat minua ohjeistivat uuteen elämänvaiheeseen, mutta jotenkin erilaista on.

Meillä on tosi mukava pieni tyttö, ja tänään illalla juhlitaan jo yhden viikon kestänyttä elämää! Ostin eilen vauvakirjan, jotta voin alkaa täyttämään sitä, nyt kun vielä muistan syntymän elävästi.

Olen ollut aikeissa kirjoittaa useasti myös tänne, sillä ajatuksia, joita olisin halunnut ehkä muistaa myöhemminkin uudesta maailmastani on ollut paljon. Useimmiten koneelle tuleminen on kuitenkin viimeinen vaihtoehto mikä mieleen tulee, vaikka aikaa nyt olisikin. Tietokoneen sijaan tulee tuijoteltua ennemmin pientä nukkuvaa vauvaa, siinäkin kuluu aika hämmästyttävän nopeasti!

111111

Edelliseen viitaten, ostin sittenkin uuden kirjan. Mutta se oli onnellinen sattuma.

Olin jo lähes päättänyt lukea Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, koska se on hyllyssä. Olen kyllä lukenut sen ennenkin, mutta en muista sitä enää tarkasti, ja kaipasin sellaista monikafagerholmilaista maailmaa. Oikeasti lukutoiveeni oli Amerikkalaista tyttöä jatkava Säihkenäyttämö, jota olen vähän selaillut aina töissä, mutta kieltänyt vielä itseltäni sen ostamisen.
No mutta! Kirpputorilla tuo Säihkenäyttämö olikin yhtä äkkiä ihan siinä vain edessäni kolmen euron hintaan. No ostin. Nyt pitäisi kovasti koettaa lukea, koska kirja vaatii keskittymistä, enkä usko että minulla on enää paljon keskittymisaikaa.

Ja ajasta tuli mieleeni: vähän olen pettynyt siitä, että ensimmäinen perilliseni ei halunnut syntymäpäiväkseen 11.11.11. Onhan tässä toki vielä päivää jäljellä, mutta käsittääkseni ensikertalaisena on turha toivoa kovinkaan nopeata toimintaa - eteenkään kun saapumismerkkejä ei ole juurikaan tullut.

Plussana saapumattomuudesta voi kuitenkin nähdä sen, että pääsen tänään (ja ehkä sitten huomennakin) seminaareihin ja saan taas 5 opintopistettä! Ehkä pääsen Reginaankin.

kirjat

Haluaisin lukea vielä jonkun hyvän kirjan ennen kuin jakaannun, mutta en tiedä kauanko aikaa on. Luulen, että useita päiviä. Veikkaan, että noin puolitoista viikkoa. Enintään 3 viikkoa kuitenkin.

Viimeinen esseeni on jo lähes valmis (se on valmis huomenna, päätän), joten voisin keskittyä kirjoihin aika täyspäiväisesti vähäksi aikaa. Jostain syystä kotona jo olevat lukemattomat kirjat eivät ikinä saa tarttumaan itseensä. Vaikka sitten kun niitä saa luettua, tulee hyvä mieli. Että siitäs saitte varastoidut kirjat, kyllä minä teihin vielä tartun. Joten ehkä. Ehkä minä vielä jonkun kirjan hyllystäni nappaan ja luen. Sovittelen oloni kirjaan sopivaksi, en etsi omaan olooni sopivaa kirjaa.

yllätys

Toivoisin, että viitsisin yhäkin leikata lehdistä irti mielenkiintoisia tekstejä, niin kuin joskus ennen. Löysin äsken muiden papereiden seasta erään kolumnin, jonka olen repäissyt lehdestä mukaani loppukesästä 2008.

Se tuotti minulle iloa.

Niin teksti kuin itse itselleni joskus järjestämä yllätys.

toimettomuudesta

Eilen minä päätin, että tänään on päivä jolloin en tee mitään. Siis tänään, eilisen huomisena. Kävikin niin, että eilinen oli se päivä, jolloin en tehnyt oikein mitään ja tänään minulla tuntuu olevan kaikkea pientä tekemistä.

Tosiasiallisesti tein eilen paljon nykyelämääni verraten, kävelinkin ainakin 5km (lasken ehkä alakanttiin!) ja toimitin asioita, mutta koska join glögiä, söin herkkuja ja nukuin vielä pitkät päiväunet keskellä päivää petaamattomassa sängyssä, tuli päivään jonkinlainen vahva toimettomuuden vivahde.
Suunnittelin, että tämän päivän tulisi olla samanlainen.

Mutta koska ulkona ei tänään paistakaan aurinko, tuntuu sänkyyn jääminen vain jonkinlaiselta apeudenpakokeinolta. Eilen, aurinkoisella, se tuntui vielä vähän luvattomalta ja jännittävältä.

Käyn siis toimeen.
Ensiksi kuitenkin vähän lämmintä kaakaota.

häviö

Vinonauha.

Voitit tällä kertaa, mutta en aio antaa sen tapahtua enää. Sen sijaan haluaisin haistattaa sinulle kaikki mitä haistateltavissa on. Ompelukoneestakin paloi lamppu, kertoo varmaan omaa viestiänsä siitä, kuinka mukava työtoveri olet!
Nyt se on loppu.


Ikäväkseni joudun tuijottamaan ompeluni lopputulosta nyt jonkun aikaa, vinonauhan ja sen ompelun epäsiistiyden (minä vielä ajattelin, että helposti siistit reunat!) toivottavasti voivat kaikki muut olla huomaamatta. En kehtaisi myöntää lopputulosta tehneeni, mutta kyllä minä se olin. Kärsivällisyyteni ei riittänyt, olen unohtanut hirveästi ompeluniksejä ja se vinonauhakin loppui ihan tahallaan kesken ensimmäisellä ompelukierroksella.

Jotain hyvää sentään, saan hieman korotettua äitiyspäivärahaa ja töistäkin tulee vielä jotain ekstrarahaa, vaikka luulin että ei oo tulossa.

loma, jonkinlainen

Nonni. Nyt se sitten alkoi, äitiysloma.

Tähän asti olen voinut pitää tulevaisuutta etäisenä joskus tapahtuvana asiana, mutta nyt se on jo ihan kohta. Yritän yhä olla ajattelematta asiaa liiemmin (niin kuin se olisi ikinä oikein onnistunut) ja iloitsen, että vaikka en saakaan enää mennä töihin, minulla on sentään vähän vielä opiskeluhommia tekemättä. Ja Sopranos ja West wing.

Todennäköisesti käytän silti puolet päivistäni peukaloiden pyörittelyyn ja asianlaidan päivittelyyn. Ehkä olen kuukauden päästä jo ihan kyllästynyt tähän odottamiseen, mutta nyt minusta tuntuu vielä siltä, että onneksi on vielä kuukausi! Toivottavasti on vielä ainakin kuukausi! Onhan vielä ainakin kuukausi??

Huomenna teen omenapiirakkaa.

kokemus

Tänään se tapahtui. Olen kuullut tällaista tapahtuvan, mutten ole aiemmin kokenut sitä:
tuntematon ihminen silitti mahaani.

Hämmennyin, enkä osannut tehdä muuta kuin hymyillä ja jutella kissanpennuista. Niin. Olin varmaan enemmänkin sen oloinen, että ihan jokapäiväinen juttuhan tämä on, kiva että silität, vaikka oikeasti en erityisemmin kaipaa mitään mahakosketuksia sen enempää tutuilta kuin tuntemattomiltakaan. Hämmentää vieläkin.
En osannut olla varuillani, sillä luulin että tällaiset tapaukset ovat vain sellaisia kaupunkitarinoita niin kuin pms.

Jotain hauskaakin tänään, yksi vakkarimummo sujautti minulle taskustaan kettukarkin ja Omarin. Niiiiin mummumaista.


Että sellaista meillä töissä on.

voitto

Lottovoitto tuli.

3+1, eli 1 euro.
Mutta pennissähän on miljoonan alku, joten eurossa epäilemättä aika paljon enemmän.

pyöräilyä poliisien kanssa

Poliisilla oli minulle tänään asiaa.

Ajoin pyörällä kävelytiellä.

Talutin loppumatkan huomautuksen jälkeen. Pyörätie olisi ollut kadun toisella puolella. En tiedä missä vaiheessa se pyörätie muuttui kävelytieksi. Aloitin matkani kyllä ihan oikealla pyörätiellä ajellen ja sitten yhtä äkkiä se onkin muka vaihtanut puolta. Ihan samalta se tie silti näytti kuin metrejä aikaisemminkin. Kenelle tällaisista epäloogisuuksista valitetaan? Jollekin tielautakunnalle varmaankin.

Ehkä vähän myös mietitytti, miksi en osaa pyöräilijöiden liikennesääntöjä. Olen aika tarkka autoilijoiden sääntöjen kanssa, mutta pyöräilijöiden säännöistä en taida tietää juurikaan. Epäilen tämän johtuvan siitä, että olen päätoiminen kävelijä ja kävelijälle pyörät tuntuvat autoja pienemmältä uhalta.

--

Luennot meni hyvin ja oli mielenkiintoista. Löysin myös eilen eläkeläismarketista hyllypaperia, ei ehkä ihan unelmieni paperia, mutta kelvollista.

Olen myös vähän hämmentynyt tästä bloggailuaktiivisuudestani. Älkää kuitenkaan huoliko, kyllä minä tämän taas unohdan.

tekemistä

Perjantaina on ensimmäiset luennot ja tuli koulujännitys. En ole opiskellut pitkään aikaan muiden ihmisten kanssa!

Nyt tuntuu myös siltä, että minulla olisi kotona aika paljon tekemistä, enkä ehkä kerkeäkään opiskelemaan... Ihme juttu. Vielä viime viikolla olin kuolla tylsyyteen, kun työt ei ole rytmittämässä elämää, eikä kotona ole sitten yhtään mitään tekemistä.

Alkuviikon olen esimerkiksi metsästänyt (lähes) aktiivisesti hyllypaperia. Sitä ei enää ole tarjolla kovinkaan kattavasti. Olen löytänyt vain yhdenlaista: rumaa. Haluaisin kaunista. Mistä saa hyllypaperia?

kertakäyttökamerat

Ostin tänään kaksi kertakäyttökameraa alennuksesta. Ehkä kuukausi sitten etsin sellaisia, olisin siis maksanut näistä löydöistä ihan täydenkin hinnan.

Ehkä vuoden päästä voin taas raportoida näiden kameroiden tiimoilta. 27 kuvaa per kamera on kuitenkin aika paljon, ja filmiähän pitää aina säästää erityistilaisuuksia varten.

unesta ja kielistä

Näin unta, että osasin ja ymmärsin huomattavan hyvin ranskaa. Omiin taitoihini nähden toki. Muistin kyllä mainita siinä unessa täyden auton sisällä käydyssä keskustelussa, että olen vuosia sitä aikanani opiskellut ja haha tässä taitoni: olemattomat! Mutta silti olin jotenkin tosi hyvä.

Tähän uneen innoitti ehkä tv:sta ohimennen kuulemani ranskaksi esitetty lause, jossa pyydettiin lasilliselle, ja jonka ymmärsin ilman tekstitystä.

En täysin ymmärrä, miksi juuri ranskan kieli on jäänyt vainoamaan minua näin. Esimerkiksi espanjan taidosta olisi elämässäni oletettavasti huomattavasti enemmän hyötyä, mutta en ole ollenkaan niin kiinnostunut siitä.

Useimmiten kaiken kielimietinnän keskellä lohduttaudun osaamattomuuksieni keskellä sillä, että osaan ainakin suomea. Yllättävän harvat sitä osaavat, noin niin kuin maailmassa. Silti minua harmittaa vietävästi, että kirjoitin eilen erääseen suht. viralliseen sähköpostiin miksikähän sen sijaan, että olisin kirjoittanut miksiköhän. Oikeasti pitäisi ehkä ajatella harmituksen sijaan enemmänkin niin, että osaanpahan käyttää myös murreilmaisuja.

keikka

Kyynel silmäkulmassa täällä kirjoittelen.

Internet toi juuri tietooni, että Regina esiintyy kaupungissani juuri samana päivänä kuin laskettu aikani on. Tiedän kyllä, että aika on lopulta vain epämääräinen arvio, mutta mitään keikkalippuja tässä nyt on kaiketi turha lähteä etukäteisvarailemaan.

Täällä käy hyvin harvoin esiintymässä miellyttäviä. Ehkä mahani antaa mulle aikanansa vielä tuon yhden illan ja syntyy vasta sitten?

hyvää postia kelalta

Joku kavala naapuri ilmeisesti leipoo pullaa, sillä suloinen korvapuustintuoksu leijailee jostain nenääni!

Sain tänään äitiyspakkauksen.
Siinä on paljon tavaraa, en olisi varmaankaan osannut hankkia vaihtoehtoisella 140 eurolla kaikkea mitä tuossa on ajateltu. Olisin kylläkin toivonut lisäksi pyykinpesuainetta mukaan, sillä meidän aineet on loppu ja pitäisi lähteä kauppaan sitä hakemaan.

Viikonloppuna tavattu vertailuarvovauva kyllä oli niin pieni, että suurin osa äitiyspakkauksen vaatteista vaikuttaa nyt ihan jättimäisiltä. Onneksi tämä äitsy on oppinut kerrospukeutumisen jalon taidon ja aikoo jatkaa taitojaan jälkipolvellensakin.

Onneksi nuo pienet vaatteet toimii myös vähän korvikkeena, kun en itse saanut (/löytänyt /taikka kyllä halua edes ostaa vaatteita jotka menevät 2kk) Helsingin reissulta juuri mitään. Onneksi on kuitenkin uudet leggingssit ja hattu. Jotka kumpikaan eivät oletettavasti sovi juuri mihinkään nyt käytettävissä oleviin vaatteisiin...

maanantaisia

Minusta tuntuu siltä kuin vasta ehkä toissa päivänä olisin sanonut "oho, on jo elokuu", ja nyt on sitten ihan hilkulla jo syyskuu.

Minun piti kirjoittaa jo muutama päivä sitten valokuvaamisesta, mutta en osannut muotoilla sanojani. Pääasia oli kuitenkin siinä, että yritin ottaa valokuvaa, suunnittelin, järjestelin ja asettelin hyvän tovin. Nappasin kuvan sitten vain todetakseni, että filmi on loppu. Kuvaukseni tapahtuu siis Polaroid-kameralla ja näyttö näytti vielä yhden kuvan olevan jäljellä, mutta noissa uuden ajan filmeissä on vähemmän kuvia kuin entisissä.

Tuskin kuitenkaan suurta harmia tapahtui kuvattomuuden vuoksi. Vasta nyt tuli mieleen, että olisihan sitä samaa kuvaa voinut koettaa digikamerallakin. Mutta siinä menettää sen lopputuloksen jännittävyyden, kun mahdollisuuksia on yhden sijaan lukuisia, joten en oikein jaksa innostua.

Olin tänään 11 tuntia töissä, jaloissa se tuntuu.

Minulle tuli pitkästä aikaa olo kuunnella jotain musiikkia. En ole juuri kuunnellut. Nyt tuli ikävä Sufjan Stevensiä. Tässä teillekin:



(Kuuntelin tätä jonkun aikaa kuulokkeet päässä ja mietin, että onpa merkillisen kova kaiku. Nostin kuuloketta korviltani ja totesin kaiuttimien olevan päällä...)

suunnitelmista ja suunnittelemattomuudesta

Tänään ja huomenna piti olla suuret organisointipäiväni. Sen lisäksi, että pesisin viimeisen ikkunan (niin, jäi sitten alkukesästä kesken), aioin käydä ostamassa muutaman kansion ja rei'ittää ja mapittaa ja järjestellä kaikkia tärkeitä papereita.

Nyt sataa kuitenkin vettä ja minä menen töihin. Huomenna sama juttu. No sateesta en toki tiedä, mutta aika todennäköistä sekin taitaa olla.

En valita yllätystöistä yhtään, koska jokainen kolikko on hyväksi, mutta näin käy aina kun ehdin tehdä suunnitelmia.

Viikonloppuna matkasin kotikotiin "kesälomalle", mutta sitten kävi niin kuin aina käy päästyäni sinne asti: sain työkutsun ja jätin lomani vähän aikaisessa.

Jos en olisi suunnitellut tälle viikolle mitään ja olisin vain mittaillut matkaa keittiöstä olohuoneeseen, olisin saanut tehdä sitä koko viikon ihan rauhassa.

On ihmeellistä miten maailmankaikkeuden polut venyvät aina samaan järjestykseen, vaikka kuinka kuvittelisi muuta.

tuumailut

Olen ehtinyt tuumailemaan monenlaisia viime päivinä, mutten muista näistä asioista paljoakaan. Ohimeneviä, jotka hetken tuntuvat tärkeiltä.

Minun käteni ovat vailla työtä, sain eilen yhden virkkuun valmiiksi ja ommellutkin olen pitkästä aikaa aika paljonkin. En tietenkään mitään sellaisia oikeita, kuten verhojen käänteitä, mutta kuitenkin aika tärkeitä. Olen myös kokenut näiden parissa pitkästä aikaa vähän onnistumisentunteita ja ajatellut, että ehkä näitä voisi ihan myydäkin joskus jollekin. Jos, ehkä ja muut epäröinnit aatosteni läheisenä kumppanina.

Aion myös aloittaa avoimen yliopistourani taas ensi kuussa. Se ilahduttaa, eteenkin kun nyt opiskeltava aihe kiinnostaa oikeasti ja opiskelu on täysin itseäni varten, toisin kuin viime kerralla.

Olen harkinnut päiväkirjan kirjoittamista. En tiedä miten se eroaisi esim. tästä blogista, sillä en ole ollenkaan kiinnostunut vatvomaan sisäisiä meriäni kuten joskus teini-ikäisenä. Olen myös harkinnut vakavasti piirtämisen aloittamista. Ja todennut myös, että kolmiulotteiset asiat (kuten ompelu) luonnistuvat kyllä helpommin kuin piirtäminen, joten en tiedä jaksanko nähdä vaivaa piirtokäden herättelyn kanssa.

Voisin syödä loputtomasti irtokarkkeja ja mintunmakuisia Puffet-jäätelöitä.

haave

Tuntuu vähän hullulta haaveilla sijoittavansa muutamia satasia tällaiseen


(kuva),

koska siihen mennessä kun tulee villapaitakylmää, tuo taitaa olla aikalailla napapaita päälläni.

Ehkä käyn silti sovittamassa.

oravajuttu

Aamuni (valhe, oli jo vähintään aamupäivä ja aloin aamuni jo hieman aiemmin) alkoi huvituksensekaisesti. Menin tapani mukaan tarkistamaan mansikkaviljelmäni (metsämansikka-amppeli parvekkeella), kun huomasin oravan juoksevan kadulla. Ei vielä ihan outoa, vaikkakin jo vähän huomiota herättävää nähdä orava asvalttimaassa. Mutta sitten orava jatkoi juoksuaan vikkelästi ja kukkakaupan kohdalla kääntyi avoimesta ovesta sisään.

Jäin odottamaan oravan paluuta kauppareissulta, ja mietin miten hauska ajatus orava kukkaostoksilla on. Ja sen mahdollisesti aiheuttama hämminki kaupassa. Tai se vaihtoehto, että orava kukkakaupassa on ihan normaalia ja oravat käyvät useinkin ostamassa leikkokukkia pesiinsä.

Orava tuli kuitenkin pian ulos tyhjin käsin ja jatkoi vikkelästi matkaansa.

Petyin hieman, mutta toivoin että päivä jatkuisi erilaisten hullujen sattumien parissa.
Ei jatkunut.

Nyt minun tekisi mieli limpparia jota ei ole.

täti

Olen nyt melkein viikon harjoitellut täteyttä. Eteenkin näin etänä se on ollut vielä aika helppoa.

Mietin vähän myös, mitä olen saanut omilta tädeiltäni. Ainakin jouluna yhden lahjan enemmän. Lisäksi pienenä sai harjoitella vähän kampauksia ja meikkausta yhden tädin kanssa.

Ja tädeiltä saa myös serkkuja.
Tässä kohdassa olen jo lähes askeleen edellä, sillä täditettäväni ei näillä näkymin tarvitse odottaa serkkuaan ihan hirveän kauan.

Luulen kyllä, että tätien on helpompi kuin äitien.

5. varasija

Kumma juttu, mutta ei oikeastaan tullut mieleenkään, että en ehkä pääse suoraan vaan sisälle yliopistoon. Olin vaan menossa. Eilen saapui pieni ohut kirjekuori luokseni ja kertoi totuuden: 5. varasija.

Eli teoreettinen mahdollisuus ehkä vielä päästä sisään.
Annan tämän viikon aikaa perujille ja alan ensi viikolla soittelemaan ehkä noin päivittäin, josko ovet vielä aukenisivat minulle.

Vaikka taitaa minulla olla talvella muutakin tekemistä kuin opiskelu..

Asiasta toiseen,
vaikka ulkomailla olostani ei ole vielä kahta viikkoakaan, alan jo tuntea pientä nostalgiaa matkaa kohtaan. Esimerkiksi tänään kun lähes pyöräilimme katua kiireisesti ylittävän myyrän päälle, ajattelin, että etelässä tuokin olisi ollut sentään kissa!
(minulla on kissakuume)

Ps. Hiuksistani lähti tänään vähintään 20cm.

lähes kuninkaallinen

Näin äsken Prinssi Danielin.

En tiedä onko arvonimi "prinssi" isolla kirjoitettava. Varmuuden vuoksi laitoin, kyllä se on ihan sopivaa.

Danielilla oli hyvin leikattu puku, itse olin kahden metrin päässä kuninkaallisuudesta.

postia maailmojen välistä

Olo on kuin maailmankansalaisella. Tässä istun lentokentällä jo kolmatta tuntia, haistelen niin sanotusti kansainvälistä tunnelmaa. Meidän lento on ainakin neljä tuntia myöhässä eikä lähtöportista ei ole tietoakaan, emme voi muodostaa odotusleiriä muualle kuin kahvilaan - voi käydä kalliiksi.

Ilmasto täällä on vähän viileä, kosteannihkeä, eikä aurinkoakaan näy.

postikorttiterveiset

Palasin juuri lähes viikon kestäneeltä kotiseutumatkalta. Ilma suosi ja vesi oli lämmintä. Ihmiset niin kuin ennenkin. Uin sekä joessa että järvessä, järvi voitti. Paikallinen kissa oli hämmästyttävän puhelias, mutta osoitti juttelunsa lähinnä isälleni.

26

Nonniin, nyt on käyty sitten yhden elämänsuunnan arpajaisissa, saas nähdä miten käy!

En oikein uskalla odottaa mitään, koska jo ala-asteellahan se opittiin, että aina kun tuntuu että koe meni hyvin, se meni huonosti.

Nyt olen kuitenkin loppupäivän täyspainoisesti vain syntymäpäiväsankari ja aion saada vaniljajäätelöä ja kinuskikastiketta. Ensiksi kuitenkin jotain muuta, sillä minulla on huutava nälkä!

harkinta-aika

Olen harkinnut tänään paljon. Valkoisten pellavapussilakanoiden ostamista, ikkunoiden pesua, leikkokukkia, hiusten leikkaamista (yhä, kävi niin kuin aina käy: leikkauspäätöksen jälkeen nykyiset alkoivatkin näyttää aika hyvältä), pitsan pyöräyttämistä, iltalenkkiäkin harkitsin jo, vaikka kello on juuri ja juuri kolme.

Näiden ja lukuisten muiden harkintojen sijaan minun olisi pitänyt istua tiukasti pääsykoeaineistojen parissa, sillä on enää muutama päivä aikaa ottaa haltuun kaikki mitä en vielä muista. Toivon, että taivaankappaleet olisivat tiistaina kohdillaan ja juuri oikeat kysymykset (ja vastaukset ennen kaikkea!) piirtyisivät paperille.

Keskittymiskykyni on häilyvä, ja juuri siksi mietin kannattaisiko nämä lukuisat tauot käyttää ennemminkin juuri vaikka ikkunoiden pesuun, jotta olisin saanut aikaiseksi edes jotakin. Vaikka toisaalta, eilen sain aikaan aika kivan iltavälipalan tämän blogin inspiroimana. Aamupalalla en enää jaksanut panostaa.

(todellisuudessa iltavälipalani taisi olla ihan tavallinen voileipä, mutta kaksi leivänpäällistä yhden sijaan on jo merkittävä panostus kokkailumaailmassani)

se aika vuodesta

Yksi viime vuosien mieleenjääneimmistä euroviisuista:



Jumpassakin soitettiin Euroviisuista tuttu kappale, se oli hyvä homma se.

Ja sitten ei ollenkaan asiaan liittyen, nyt kun hiukseni pisimmillään yltävät hyvinkin peittämään lapaluut, olen alkanut haaveilla lyhyistä hiuksista. Ehkä jonkinlaiseta polkkamallista. Tai ensisijaisesti haaveilen kyllä siitä kuinka keveä kesätuuli hivelee niskaani. En ole kokenut sitä vuosiin (valhe, koska hiukseni ovat 99% ajasta kiinni) ja nyt näitä hiuksia on vaan joka paikassa, enkä tarvitse näitä mihinkään.

30 op

Kauppatieteen perusopinnot, 30 op, suoritettu! Ja ei enää koskaan lisää, toivon.

Ajattelin kuitenkin kehuskella tällä suorituksellani vähän. Ja osoittaa kuinka monipuolinen osaaja olen: kehitän itseäni monipuolisesti eri aloilla.

häät

Kyllä täytyy sanoa, että ei vedä William ja Kate vertoja Victorialle ja Danielille. Yritin antaa mahdollisuuden, mutta näissä häissä on nyt ihan liian vähän kruunuja.

Missä kuninkaalliset, siellä kruunut, niin ajattelisin. Mutta ei näköjään britit. Hienoja hattuja kyllä näkyy, se täytyy sanoa! En silti ole vielä selvittänyt sitä ajatuskulkua, joka saisi minut kuninkaallisena valitsemaan ennemmin hassutteluhatun kuin timanttikruunun. Ehkä ne on niin tavallisia juttuja kuninkaallisille, että ei jaksa joka juhliin sellaisia?

Jatkan pohdintaani Kuninkaankadun osoitteessani, joka on ehkä lähinnä kuninkaallisuutta mitä ikinä pääsen. Onneksi saan kohta tuoreita munkkeja, varasin ne lähileipomosta pian haettavaksi.

lähes uroteko

Kävin eilen hammaslääkärissä, ja minulta korjattiin yksi reikä. Ajattelin jo etukäteen olla sankarillinen ja kieltäytyä puudutusaineesta, hammaslääkäri sanoi edellisellä kerralla, että reikä ei ole iso ja kyse on enemmänkin ennaltaehkäisevästä työstä.

Sitten minä menin ja esitin asiani. "Joo, aika vähän niitä puudutusaineita nykyään käytetäänkään!", sanoi hammaslääkäri, eikä ollenkaan ihaillut uhrautuvaisuuttani. Petyin vähän.

Reikä oli isompi kuin odotettiin, mutta selvisin silti porauksesta mestarillisesti ilman puudutetta. Enemmän kipua aiheuttaa ääni kun itse toiminta, päättelen jälkeenpäin, vaikka koin myös hikisiä hetkiä ihan kivunkin vuoksi.

Niin, ja vaikka hammaslääkäri kehuikin hampaitani, jäin kuitenkin jonkinlaisen epävarmuuden valtaan, sillä sellainen piilossa oleva reikä, joka minulla nytkin oli (ja jota siis en todellakaan ollut itse huomannut), on kuulemma "yleinen vaiva ikäsisilläni" ja sitä ei voi oikein estää millään. Pitää vain toivoa, että joku huomioi sen ajoissa, ennen kun koko hammas on sisältä mätä, vaikka ulkopuolelle esitteleekin vain parhaita puoliaan kuin olisi jostain maito- tai hammastahnamainoksesta!



PS. Näin unta, että kirjotin tänne blogiin jonkun viestin todella kiemuraisella kielellä. Siihen sain kommentin: "Kerrankin joku kirjoittaa minun kielelläni."
En usko, että uni merkitsi mitään.

hetkellinen helpotus

Tein äsken viimeisen tentin tältä erää, ja todellakin toivon että se myös pysyy viimeisenä osa-alueena tuota opiskeluerehdystä! Tentti oli ankea ja laskin, että minkään vastauksen ei soisi olevan väärä, muuten tästä tulee iäti jatkuva loppumaton ympyrä ja suoritan tenttiä vielä ensi jouluna.

Mutta ainakin 2-3 viikkoa voin olla iloinen siitä, että olen suorittanut kaikki suoritettavat tältä erää, ja keskittyä muihin asiohin. Kuten pääsykoekirjaan.

Sitä ennen luen kuitenkin jonkun dekkarin, jonka parissa ei toivottavasti tarvitse todellakaan ajatella mitään.

pitkästä aikaa

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään sanottavaa. Olen lähinnä huolehtinut asioista jotka eivät ole minun huoliani ja ihmetellyt tuota valon määrää.

Eilen kävelin balettiin, enkä nähnyt eteeni ollenkaan kun aurinko paistoi suoraan silmiin. Sulaessaan jäät kaduilla ovat jättäneet jälkeensä vain kasoja hiekkaa ja pikkukiviä. Tuntui vähän kuin olisi kulkenut jossain ennenvanhaalassa, jossa asvaltista ei ole tietoakaan. Se tuntui jotenkin kummalliselta yhdistelmältä tuon matalalta paistavan auringon kanssa. Ehkä olen tähän asti kulkenut vain poikkikatuja aurinkoon nähden, niin etten ole tullut kokeneeksi tätä ennen.

Minun tekee mieli Lidlistä saatavaa isoäiti-jugurttia, jossa on maailman parasta maustamatonta jugurttia + mansikkahilloa. On myös muita hillovaihtoehtoja. Mutta nyt haluaisin erityisesti tuota mansikkaa. Viitseliäisyyteni ei varmaankaan riitä lähtemään niin kauas jugurttikaupoille.

2700 km

Puhuin tänään töissä ranskaa. Vähän, ja omiin korviini avuttoman kuuloisesti, mutta en usko sillä oikein olleen väliä, koska viesti meni perille. Ja se oli hauskaa. Leikimme vähän yhden asiakkaan kanssa, hän osti Pariisista kertovan romaanin ja sanoi jotain siihen liittyvää. Ranskaksi. Kerroin hinnan ranskaksi. Hyvästelimme ranskaksi.

Mikä parasta, kumpikaan meistä ei ollut (eikä kaiketi ole edelleenkään) ranskalainen.

Vähän niin kuin olisi tehnyt matkan kilometrien päähän liikkumatta mihinkään.
Hyvä mieli kyllä jäi.

Huomenna menen ehkä elokuviin.

kevät, talvi, kevättalvi

Eilen otin askeleen kohti kevättä ja jätin villakangastakin naulakkoon. Pärjäsin kevättakilla mainiosti ja kuvittelin jo, että kun ensimmäinen askel on otettu, paluuta entiseen ei enää ole.

Tänään sitten hytisin tuulessa ja tuiskussa, näyttäen siltä kuin olisin tullut maisemiin aikakoneella, huhtikuuhun pukeutuneena. Maisema on ollut harmaa ja valkoinen sakeasta lumisateesta.
Palannen huomenna villakankaaseen.

Meinasin myös tänään mennä ilmaiselle ranskan kielikurssille, mutta jänistin. On myös hyviä syitä, miksi minun ei juuri nyt kannata vaivata itseäni ranskan kielellä:
huhtikuun 11. mennessä suoritettavat 12 opintopistettä ja pääsykoekirja.

musavinkki

Sopii soitettavaksi kevätaurinkoon ja/tai kotibailuissa kun pitäisi lähteä, mutta "kuunnellaan nyt vielä yks kappale". Video melko yhdentekevä, mutta ei sitä tarvitse katsoa, voi kuunnella taustalla.

kuva

Ajattelin, että olisi ehkä hauskaa olla vähän visuaalisempi näin internetissä. Joten tässä kuva, jonka otin eilen kun tämä kevättalven valo oli sellainen, joka huijaa hetkeksi luulemaan, että on jo kesäilta. Ei se tuossa kuvassa tietenkään juuri oikealla tavalla näy, seepia on haasteellinen ja minä vain räpsäyttelijä.

Mutta valoa siinä ainakin on! Ja ne pitsiverhot!

(en ole varma näkyykö kuva, vai olenko säätänyt sen liian privaatille. joten kertokaa joku)



Lisäksi olen todennut viime päivinä: Ei kahvinjuojasta teenjuojaa tule. Vaikka yrittäisi. Vaikka toivoisi sellainen olevansa. Enintään sekakäyttäjä.

hetkiä

Toisinaan erilaisia blogeja lukiessa tulee vastaan aina samoja asioita. Yksi on sellainen kiertävä kysely, jossa ehkä viimeisenä kysymyksenä kysytään kolmea kauneinta itselle sanottua asiaa. Kukaan ei tietenkään vastaa tähän "liian henkilökohtaiseen" kysymykseen.

Vastailen tuollaisiin kyselyihin yleensä mielessäni ja tätä viimeistä kysymystä jäin oikein miettimään. En keksinyt mitään. Sanat on sanoja ja ihmiset nyt puhelee, niin minä ajattelin.

Mutta sanomatta jääneet asiat. Niitä minä keksin. Ne pienet hetket, jolloin pidetään suu kiinni, kun ei olla ihan varmoja, tai vaikka oltaisiinkin. Silloin maailmassa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia.



ps. Laitoin meille eilen pitsiverhot ikkunaan. Kuvittelen verhojen henkivän kahta asiaa: vanhuuseläkeläisyyttä (tietysti), mutta erityisesti kuvittelen niiden henkivän eteläistä eloa. Odotankin nyt kesätuulia heiluttelemaan noita verhoja, jolloin voin kuvitella olevani jossain, jossa seinät maalataan turkoosilla, koska valoa nyt vaan on niin paljon ilman valkoisia seiniäkin.

maanantai

Heräsin tänään puoli kahdeksalta, koska silloin ensimmäiset auringonsäteet näkyvät jo aika hyvin. Vaikka minulla ei ole tänään mitään erityistä ennen kello 12ta, ajattelin, että olisi hyvä aloittaa viikko ajoissa.

Varasin viikonloppuna kirpputoripaikan ja yllättäen sen sai jo torstaiksi. Nyt katselen ympärilleni, ja arvioin mistä kaikesta olisin valmis luopumaan.

En tiedä olenko hyvä vai huono luopumaan. Toisaalta en juuri muista kaivanneeni mitään mistä olen ikinä luopunut.

seikkailuun

Luulen kaipaavani seikkailua. En mitään Viisikkoa ja jännitystä, vaan uusia maisemia ja uusia kasvoja. Tällä hetkellä ajelehdin päivästä toiseen ja koetan muodostaa toimivia rutiineja. Luen aamulla lehden ja kuuntelen uutiset tasatunnein kello 13 asti.

Milloin Englannissa alkaa kevät?

Aiheeseen sopiva ikivanha suosikki:


Ps. Hämmennyin kun googlasin sanan rutiini. Olen oppinut tänään enemmän kuin uskoinkaan.

domino on kohdannut vertaisensa

Kävi niin, että domino-pelille löytyi vahva kilpailija. CHROMINO. Se on edistyneempi versio dominosta, hieman haastavampi myös. En ole varma johtuuko se vain uutuudenviehätyksestä, mutta kyllä taitaa jäädä dominot kakkoseksi Chrominon äärellä.
(Nyt olen hämmentynyt. Chromino on kaiketi erisnimi, mutta onko domino? Olen kuvitellut ettei, mutta nyt näyttää niin kuin vähättelisin sen arvoa pelimaailmassani, jos kirjoitan sen yleisnimenä!)

Chrominon säännöistä löytyi myös säännöt perinteiseen dominoon, ja selvisi aiemmin uumoilemani mahdollisuus uusiin reitteihin kahden kuvan palikalla.

En ole mikään kova lautapeli-ihminen, mutta kyllä nämä kaksi saa minut istumaan pelipöydän ääreen vaikka tunneiksi päivittäin.

postimerkit

Keksin oikeastaan jo ratkaisun tähän ongelmaan, mutta kerron sen silti:
postimerkit.

Käytin eilen viimeisen postimerkkini. Elän sillä tavalla ennenvanhaalassa, että minulla yleensä on aina postimerkkejä olemassa, jos vaikka tarvitsee. Voi olla ikään kuin spontaani, hetkittäin, postiasioissa ainakin. Joten nyt tarvitsisin uusia. Tässä kohtaa tulee mutta.

Käsittääkseni ensi viikosta alkaen 2. luokan postia pitäisi alkaa pitämään sinä "normaalina" ja 1. luokka on sitten jotain erityistä, niille kun on nyt erillinen postilaatikkokin. Pitäisi opetella ajattelemaan etelänmaisittain, että päivä sinne tai tänne näiden postien kanssa, kunhan menee perille. Ja niinhän se toki useimmiten onkin. Mutta entäs sitten kun huomaa ihan viime tipassa jonkun lähtettävän? Ei mee kakkosella huomiseksi ei. Joten kuinka varautua tuleviin postimerkkitilanteisiin?

Ajattelin ensin, että ostan vain 1. luokan postimerkkejä, varmuuden vuoksi. Sitten tutkailin vähän tarjontaa ja totesin, että kyllä kuluttajaa kannustetaan hälläväliä-postitukseen ja mm. uudet ystävänpäivämerkit on 2. luokan merkkejä. Jäin pohtimaan.
Aamulla heräsin seuraavaan päätökseen: Ostan molempia! Suorastaan hämmästytän itseänikin sillä, että tätä piti näin miettiä.

Joten tiistaita odotellessa, ostoslistalla 5 kappaleen arkki 2. luokan merkkejä hälläväliä-postitteluun ja 2 kappaletta 1. luokan merkkejä erityispostituksia varten.

lunta

Koko päivän on satanut lakkaamatta lunta. "Tältä varmaan tuntuu Helsingissä", minä ajattelen. Vaikka eihän se tietenkään tunnu, koska tiet on aina aurattu siihen mennessä kun viitsin mennä ulos, enkä koskaan pääse kahlaamaan polviani myöten lumessa keskellä kaupunkia.

yksi lempi

Olin eilen kuuntelemassa vähän bändejä, ja koska niistä mikään ei ollut lopulta erityisen mieleenjäävä, muistin yhden vanhan suosikin. Jostain syystä en ole enää viime vuosina jaksanut olla kovin aktiivinen näiden musajuttujen kanssa, toisin kuin aiemmin, joten nykyään kuuntelen (silloin kuin edes kuuntelen!) lähinnä vain niitä samoja kuin 3-5 vuotta sitten.

Mutta mihinpä sitä hyviä lemppareita vaihtamaan.

2011

Koska eilen olin kuumeessa ja sairaudessa, jäin illalla kotiin kun muut lähtivät yöhön. Aloin nukkumaan sattumalta kello 1.11 ja ajattelin, että sitä voisi pitää jonkinlaisena merkityksellisenä enteenä.

1.11, 1.1.11.

Mutta enteenä mihin? Sitä en vielä keksinyt. Toivottavasti kaikkeen hyvään. Ykkösjuttuihin.