kokemus

Tänään se tapahtui. Olen kuullut tällaista tapahtuvan, mutten ole aiemmin kokenut sitä:
tuntematon ihminen silitti mahaani.

Hämmennyin, enkä osannut tehdä muuta kuin hymyillä ja jutella kissanpennuista. Niin. Olin varmaan enemmänkin sen oloinen, että ihan jokapäiväinen juttuhan tämä on, kiva että silität, vaikka oikeasti en erityisemmin kaipaa mitään mahakosketuksia sen enempää tutuilta kuin tuntemattomiltakaan. Hämmentää vieläkin.
En osannut olla varuillani, sillä luulin että tällaiset tapaukset ovat vain sellaisia kaupunkitarinoita niin kuin pms.

Jotain hauskaakin tänään, yksi vakkarimummo sujautti minulle taskustaan kettukarkin ja Omarin. Niiiiin mummumaista.


Että sellaista meillä töissä on.

voitto

Lottovoitto tuli.

3+1, eli 1 euro.
Mutta pennissähän on miljoonan alku, joten eurossa epäilemättä aika paljon enemmän.

pyöräilyä poliisien kanssa

Poliisilla oli minulle tänään asiaa.

Ajoin pyörällä kävelytiellä.

Talutin loppumatkan huomautuksen jälkeen. Pyörätie olisi ollut kadun toisella puolella. En tiedä missä vaiheessa se pyörätie muuttui kävelytieksi. Aloitin matkani kyllä ihan oikealla pyörätiellä ajellen ja sitten yhtä äkkiä se onkin muka vaihtanut puolta. Ihan samalta se tie silti näytti kuin metrejä aikaisemminkin. Kenelle tällaisista epäloogisuuksista valitetaan? Jollekin tielautakunnalle varmaankin.

Ehkä vähän myös mietitytti, miksi en osaa pyöräilijöiden liikennesääntöjä. Olen aika tarkka autoilijoiden sääntöjen kanssa, mutta pyöräilijöiden säännöistä en taida tietää juurikaan. Epäilen tämän johtuvan siitä, että olen päätoiminen kävelijä ja kävelijälle pyörät tuntuvat autoja pienemmältä uhalta.

--

Luennot meni hyvin ja oli mielenkiintoista. Löysin myös eilen eläkeläismarketista hyllypaperia, ei ehkä ihan unelmieni paperia, mutta kelvollista.

Olen myös vähän hämmentynyt tästä bloggailuaktiivisuudestani. Älkää kuitenkaan huoliko, kyllä minä tämän taas unohdan.

tekemistä

Perjantaina on ensimmäiset luennot ja tuli koulujännitys. En ole opiskellut pitkään aikaan muiden ihmisten kanssa!

Nyt tuntuu myös siltä, että minulla olisi kotona aika paljon tekemistä, enkä ehkä kerkeäkään opiskelemaan... Ihme juttu. Vielä viime viikolla olin kuolla tylsyyteen, kun työt ei ole rytmittämässä elämää, eikä kotona ole sitten yhtään mitään tekemistä.

Alkuviikon olen esimerkiksi metsästänyt (lähes) aktiivisesti hyllypaperia. Sitä ei enää ole tarjolla kovinkaan kattavasti. Olen löytänyt vain yhdenlaista: rumaa. Haluaisin kaunista. Mistä saa hyllypaperia?

kertakäyttökamerat

Ostin tänään kaksi kertakäyttökameraa alennuksesta. Ehkä kuukausi sitten etsin sellaisia, olisin siis maksanut näistä löydöistä ihan täydenkin hinnan.

Ehkä vuoden päästä voin taas raportoida näiden kameroiden tiimoilta. 27 kuvaa per kamera on kuitenkin aika paljon, ja filmiähän pitää aina säästää erityistilaisuuksia varten.

unesta ja kielistä

Näin unta, että osasin ja ymmärsin huomattavan hyvin ranskaa. Omiin taitoihini nähden toki. Muistin kyllä mainita siinä unessa täyden auton sisällä käydyssä keskustelussa, että olen vuosia sitä aikanani opiskellut ja haha tässä taitoni: olemattomat! Mutta silti olin jotenkin tosi hyvä.

Tähän uneen innoitti ehkä tv:sta ohimennen kuulemani ranskaksi esitetty lause, jossa pyydettiin lasilliselle, ja jonka ymmärsin ilman tekstitystä.

En täysin ymmärrä, miksi juuri ranskan kieli on jäänyt vainoamaan minua näin. Esimerkiksi espanjan taidosta olisi elämässäni oletettavasti huomattavasti enemmän hyötyä, mutta en ole ollenkaan niin kiinnostunut siitä.

Useimmiten kaiken kielimietinnän keskellä lohduttaudun osaamattomuuksieni keskellä sillä, että osaan ainakin suomea. Yllättävän harvat sitä osaavat, noin niin kuin maailmassa. Silti minua harmittaa vietävästi, että kirjoitin eilen erääseen suht. viralliseen sähköpostiin miksikähän sen sijaan, että olisin kirjoittanut miksiköhän. Oikeasti pitäisi ehkä ajatella harmituksen sijaan enemmänkin niin, että osaanpahan käyttää myös murreilmaisuja.

keikka

Kyynel silmäkulmassa täällä kirjoittelen.

Internet toi juuri tietooni, että Regina esiintyy kaupungissani juuri samana päivänä kuin laskettu aikani on. Tiedän kyllä, että aika on lopulta vain epämääräinen arvio, mutta mitään keikkalippuja tässä nyt on kaiketi turha lähteä etukäteisvarailemaan.

Täällä käy hyvin harvoin esiintymässä miellyttäviä. Ehkä mahani antaa mulle aikanansa vielä tuon yhden illan ja syntyy vasta sitten?