vaatteista, näköjään toisen kerran

Uusia vaatteita on kyllä erityisen hankala löytää, kun niitä voisi ostaa ja on antanut oikein erikoisluvan itselleen kaikenlaista uutta ostaa. Sanonpahan vaan.

Listani on lyhyt, mutta kattava:
-housut
-paita (avattavalla nappilistalla)
(-ehkä tennaritossut)

Mikään ei näytä hyvältä tai sovi oikealla tavalla. Ja näemmä tänä keväänä suositaan erityisesti ihanan näköisiä paitoja, joissa imetys on mahdotonta. Kiitti vaan sitten.

maanantai

Tämä kellonveivaus saa minut ihan sekaisin. En tiedä onko "rytmit" kunnossa, ja yritän miettiä, paljonko kello oli lauantaina tähän aikaan.

Vähän niin kuin olisi astunut toiselle aikavyöhykkeelle, vaikka suurimman osan ajasta olenkin istunut näpäkästi kotisohvalla.

Luulin myös aika pitkään, että tänään on sunnuntai. Ei sitten ollutkaan. Ilolla voinkin kyllä taas astua aikaan, jossa viikonpäivät ei juurikaan merkkaa mitään: viime viikko oli kovin aikataulutettu ja piti tietää mikä aika on menossa. Lahjana tästä kuitenkin 5 op ja lievä stressahdus viimeisten 5 opintopisteen eteen vielä tehtävistä töistä.

avaruus tai kahvi

Tänään minua hämmentää ajatus siitä, että kaikki on olemassa yhtä aikaa. Niin. Ei siis mitään pienemää tällä kertaa. No mutta, näin jonkun valokuvan Prahasta, jossa olen kerran käynyt. Siellä se kaupunki näytti olevan paikallaan edelleen tänäkin vuonna, jatkamassa omaa todellisuuttaan. Ja minä olen täällä.

Enpä tiedä.
En oikeastaan halua jatkaa tätä ajatusta, sillä pian olen vain yksi yksinäinen universumissa.

Jatkan aiempaa ajatustani termospulloista sen sijaan. Keitin nimittäin kahvin, mutten nyt ehdi sitä juoda kokonaan. Haaskuuseen menee, se harmittaa. On lähdettävä ulos aurinkoon... ostamaan kahvipakettia tietenkin. Jotain hassuahan tässäkin on.

kuvista

Sain lukijapalautetta, että kuva ois kiva. Niin ois. Olen kuitenkin aina hyljännyt ajatuksen kuvista, koska se aiheuttaa vaivaa, eikä sellainen pikainen ajatuksenpäivitys enää tunnu pikaiselta ajatuksenpäivitykseltä, jos aikaa käyttää kuvien ottamiseen, siirtämiseen, valitsemiseen jne.

Eilen junamatkalla kuitenkin muistin eläväni sen verran nykymaailmassa, että kännykässänihän on kamera. Uusia ovia avautui mieleeni, ja otinkin muutamia kuvia ohikiitävästä illasta. Ajattelin, että tämänhän saa pikaisesti nettiin naps vaan, ei vaivaa. No, ei minun puhelimeni nyt niin nykyaikainen sentään ole. Mutta tänään olen selvittänyt, miten puhelimen ja tietokoneen yhteispeli toimii (no joo, annan ehkä itsestäni vaikutelman, että olen ihan ääliö tällaisten hommien kanssa, kyllä tämä ehkä enemmän on viitseliäisyyskysymys ollut) ja tässä se nyt on, tämän halusin eilen kertoa:

Aurinko paistaa vielä kuuden jälkeen.

kevät

Yht'äkkiä tulikin kevät.
Tietysti se tuli, maaliskuu. Vuoden ylimääräinen päivä, karkauspäivä, vaihtoi vuodenajan, kiitän siitä. Tiedän, että takapakkiakin vielä tulee, mutta kyllä viisi plus-astetta on jo lupaus paremmasta (tai sohjosta, mutta ajattelen ennemmin vähän pidemmälle, että se olisi lupaus pitkistä valoisista illoista - en kuitenkaan enää, ehkä vahvasti elämäntilanteestani johtuen, haaveile unettomista öistä).

Nytpä mietin, jos maaliskuu olisikin ihminen: Maj-Lis. Sellainen punaposkinen polkkatukka, joka saa asiat tapahtumaan. Ehkä sillä olisi vielä pitkä kaulaliina huolettomasti kaulaan kiedottuna, kuitenkin niin, että ensimmäinen kierros on vielä tiukka, ja pipo takaraivolla, mutta takki jo reippaasti auki. Maj-Lis on optimisti.