27

Näin syntymäpäiväni kunniaksi irrottelin oikein kunnolla: ostin uuden yöpuvun.
En tiedä, miten oikeastaan voin nukkua jatkossa yöni, kun päälläni ei ole sellainen tietynmallinen Lindex-yöpuku, jollaisia olen pääasiallisesti käyttänyt ehkä viimeiset 10 vuotta.

Kävin myös kakkukahvilla entisessä koulussani ja hain Suomi-Venäjä-Seuralta voittamani villasukat.
Kyllä tässä on syntymäpäivää kerrakseen.

katson huomiseen

Sanonpahan vaan, että kyllä oli paska koe.
Muuten en aio enää tähän asiaan puuttua, mutta toivonpahan vaan, että ensi vuonna on sama pääsykoekirja, jos en siihen mennessä löydä jotain supermielekästä kokopäivätyötä.

Onneksi ylihuomenna on synttärit ja kaikkea muutakin kivaa tiedossa.
Esim kesä.

sireenit

Huomasin, että sireenit (kirjoituserhe, josta en aio koskaan luopua) kukkivat jo. Ja tuoksuvat huumaavasti.

En tiedä pääsenkö koskaan ohi tästä ajatuksesta, joka keväisin aina tulee (silloin sen huomaa parhaiten):
Asunpa minä tosi etelässä!

Kyllä 200km vaan on jo paljon, vielä vuosienkin jälkeen.
Että kuvitellapa joskus muuttavansa sitten vielä jonnekin oikeasti kauas - epätodennäköistä!

hetki vielä

Ei enää kovinkaan montaa päivää siihen, että saan lukea ihan oikeita lehtiä ja kirjoja. (Ihan oikeita ovat sellaiset, joiden lukemisella ei tavoitella pisteitä tai numeroita muilta, vaan nautitaan sanoista sielulla eikä analyttiesti aivoillen. Ja kuvista kanssa.)

Viikko ja yksi päivä.

Sitten minä luovutan pääsykoekirjan leikkikaluksi, enkä yhtään harmistu, jos vaikka kaikki sivut vahingossa vähän repeävät.

kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa

1. Heti kun aurinko paistaa ja näyttää lähes kesältä, ainakin reilusti keväältä, kaikki sisällä vietetty aika tuntuu haaskuulta. Vaikka olisi jo todennut, että tuuli tempaisisi hatun pois päästä, jos sellainen sattuisi olemaan, ja että oikeastaan on aika kylmä siellä tuiverruksessa. Vaikka olisi jo ollut ihan oikeasti siellä ulkona.

Sisällä olemisesta tulee jotenkin huono omatunto. Erityisen huono omatunto tuli jo valmiiksi siitä, että tämä oli vasta ensimmäinen tosi kaunis sää-päivä, jonka vietän suurimmalta osin kuitenkin sisällä.

2. Pitkästä aikaa tuli ompeluolo. Leikkelin palaset pientä takkia varten, kunnianhimoisesti palat leikkaantuivat myös vuorikankaasta. En tiedä saadaanko pesurättejä vai oikea kokonainen takki vauvalle (joka ei tunnu enää vauvalta), kaavoja ei näkynyt, vain suhikivat sakset ja hyvä fiilis!

3. Minun alkoi äsken tehdä mieli ihan oikeata kakkua. Maistoin ja tunsin oikein kielelläni miltä se kerman ja kakun muussautuminen tuntuu. En oikeasti edes juurikaan pidä kakusta, enkä muista, milloin olisin koskaan ennen erityisesti halunnut syödä kermakakkua. Muita kakkuja toisinaan kyllä, mutta nehän on sitten ihan erimääreisiä, kuten suklaakakku tai juustokakku, eli ihan eri asioita kuin Kakku - Kermakakku.