Olen harkinnut tänään paljon. Valkoisten pellavapussilakanoiden ostamista, ikkunoiden pesua, leikkokukkia, hiusten leikkaamista (yhä, kävi niin kuin aina käy: leikkauspäätöksen jälkeen nykyiset alkoivatkin näyttää aika hyvältä), pitsan pyöräyttämistä, iltalenkkiäkin harkitsin jo, vaikka kello on juuri ja juuri kolme.
Näiden ja lukuisten muiden harkintojen sijaan minun olisi pitänyt istua tiukasti pääsykoeaineistojen parissa, sillä on enää muutama päivä aikaa ottaa haltuun kaikki mitä en vielä muista. Toivon, että taivaankappaleet olisivat tiistaina kohdillaan ja juuri oikeat kysymykset (ja vastaukset ennen kaikkea!) piirtyisivät paperille.
Keskittymiskykyni on häilyvä, ja juuri siksi mietin kannattaisiko nämä lukuisat tauot käyttää ennemminkin juuri vaikka ikkunoiden pesuun, jotta olisin saanut aikaiseksi edes jotakin. Vaikka toisaalta, eilen sain aikaan aika kivan iltavälipalan tämän blogin inspiroimana. Aamupalalla en enää jaksanut panostaa.
(todellisuudessa iltavälipalani taisi olla ihan tavallinen voileipä, mutta kaksi leivänpäällistä yhden sijaan on jo merkittävä panostus kokkailumaailmassani)
4 kommenttia:
olen saanut netin toimimaan, ajattelin tulla kertomaan. onnea pääsykokeisiin. siskolta kuulin, että melko inhimillistä sinne on päästä, sillä on muutamia kamuja siellä. uskon täysin sun kyvykkyyteen, pistävät pääsykokeen perusteella suoraan maisteriohjelmaan.
Good to have you back.
Toivon, että eilinen järkytykseni osaamattomuudstani on vain ramppikuumetta ja tämä kaikki ennakkoelo on sellaista kenraaliharjoitusta, jossa pitääkin vähän epäonnistua, jotta sitten itse esitys sujuu mainiosti.
Ja haha, vielä suoraan maisteriin, toistaiseksi olen keskittynyt toivomaan, että tarpeeksi moni mokaa pääsykokeessa pahemmin kuin minä!
Et usko. Pesin ikkunoita tänään. Uskomatonta! Muistelin kun yritettiin kerran saada niitä teillä auki.
Onneksi tiedän nykyisin meidän ikkunoiden salat. Ja toivon keskiviikolle tai torstaille hyvää ikkunanpesuilmaa, se on lahja itselleni hyvin menneestä kokeesta!! Toivottavasti...
Oon jo kuukauden katellut noita ikkunoita, että jotain pitäis tehdä. Mut kun aina on kaikkee. Lukemista. Ei onneksi enää huomenna!
Lähetä kommentti