Toisinaan erilaisia blogeja lukiessa tulee vastaan aina samoja asioita. Yksi on sellainen kiertävä kysely, jossa ehkä viimeisenä kysymyksenä kysytään kolmea kauneinta itselle sanottua asiaa. Kukaan ei tietenkään vastaa tähän "liian henkilökohtaiseen" kysymykseen.
Vastailen tuollaisiin kyselyihin yleensä mielessäni ja tätä viimeistä kysymystä jäin oikein miettimään. En keksinyt mitään. Sanat on sanoja ja ihmiset nyt puhelee, niin minä ajattelin.
Mutta sanomatta jääneet asiat. Niitä minä keksin. Ne pienet hetket, jolloin pidetään suu kiinni, kun ei olla ihan varmoja, tai vaikka oltaisiinkin. Silloin maailmassa on niin paljon enemmän mahdollisuuksia.
ps. Laitoin meille eilen pitsiverhot ikkunaan. Kuvittelen verhojen henkivän kahta asiaa: vanhuuseläkeläisyyttä (tietysti), mutta erityisesti kuvittelen niiden henkivän eteläistä eloa. Odotankin nyt kesätuulia heiluttelemaan noita verhoja, jolloin voin kuvitella olevani jossain, jossa seinät maalataan turkoosilla, koska valoa nyt vaan on niin paljon ilman valkoisia seiniäkin.
2 kommenttia:
Hei taas ja kivaa, vihdoinn ne pitsiverhot! Minäkin olen miettinyt pitsiverhoja... kangasverhoissa on olemassa paljon kaikkia ihania kuoseja, jotka on tosi houkuttavia... miten malttaa tyytyä pitsiverhojen hillittyyn eleganssiin? Olen kyllä toisaalta ajatellut ruveta marginaaliseksi boheemiksi ja myydä kaiken omaisuuteni (ajatelkaa Patti Smithin köyhäilykautta). Aloitan sohvasta, (tiedoksi vaan kaikille: kolmen istuttuva, kaksi vuotta vanha sohva, halvalla lähtee!)Elämästä on tullut jännittävää/pelottavaa kun pitää muuttaa pois eikä tiedä minne...
JA vielä huomio: en ole huomannut sellaisia idioottikyselyjä! luen liian hyviä blogeja...keskimäärin siis!
Hillitty eleganssi juurikin. Luo hyvän kontrastin, jos räiskii päälle kaikkea muuta. Tai ainakin hyvän, ehkä vähän elokuvallisen kuvitelma-alustan, nyt kun valokin alkaa olla oikea.
Lähetä kommentti