Olen ehtinyt tuumailemaan monenlaisia viime päivinä, mutten muista näistä asioista paljoakaan. Ohimeneviä, jotka hetken tuntuvat tärkeiltä.
Minun käteni ovat vailla työtä, sain eilen yhden virkkuun valmiiksi ja ommellutkin olen pitkästä aikaa aika paljonkin. En tietenkään mitään sellaisia oikeita, kuten verhojen käänteitä, mutta kuitenkin aika tärkeitä. Olen myös kokenut näiden parissa pitkästä aikaa vähän onnistumisentunteita ja ajatellut, että ehkä näitä voisi ihan myydäkin joskus jollekin. Jos, ehkä ja muut epäröinnit aatosteni läheisenä kumppanina.
Aion myös aloittaa avoimen yliopistourani taas ensi kuussa. Se ilahduttaa, eteenkin kun nyt opiskeltava aihe kiinnostaa oikeasti ja opiskelu on täysin itseäni varten, toisin kuin viime kerralla.
Olen harkinnut päiväkirjan kirjoittamista. En tiedä miten se eroaisi esim. tästä blogista, sillä en ole ollenkaan kiinnostunut vatvomaan sisäisiä meriäni kuten joskus teini-ikäisenä. Olen myös harkinnut vakavasti piirtämisen aloittamista. Ja todennut myös, että kolmiulotteiset asiat (kuten ompelu) luonnistuvat kyllä helpommin kuin piirtäminen, joten en tiedä jaksanko nähdä vaivaa piirtokäden herättelyn kanssa.
Voisin syödä loputtomasti irtokarkkeja ja mintunmakuisia Puffet-jäätelöitä.
5 kommenttia:
Hei elina. En haluaisi kommentoida tänne, mutta kello on niin paljon että en uskalla soittaa sinulle. Kommentit:
- jos teet aikuisten vaatteita, niin minua voisi kiinnostaa sellaiset. Mutta veikkaan, että et tee. Mä haluaisin syksyisen mekon, ja voisin maksaa työstä kunniallisen korvauksen...
- hirmu inspiroivilta kuulostaa nuo sun kaikki harrasteet. Mitä opiskelet? Itsekin olen piitkästä aikaa tuntenut kutsumusta piirtelyyn ja muuhun luovaan.
- ja sama havainto: sisäisten merien naaraus ei todellakaan kiinnosta toisin kuin teininä, yöh. Kuulemiin.
Harkitsin myös tuota päiväkirjaa, ostin alesta jopa kirjan sitä varten, mut en ole saanut sitä avattua. Tuntuu, et nykyään tiivistän ajatuksia facebook-tyyliseksi toteamukseksi tai mietin, miten kertoisin ja kuvaisin asiat, jos bloggaisin. Ne taas ei ole mun mielestä sama juttu, koska ne tehdään harkiten lukijoita ajatellen. Taitaa jäädä se kirjoittaminen, ei sillä, et olis vapaita käsiäkään tällä hetkellä -naputan yhdellä sormella...
Hienoa tuo opiskelu, ala lienee se, josta on ollut puhetta?
anonyymi j, Voin tehdä aikuisten vaatteita, jos sinulla on osoittaa jotkut sopivat kaavat valmiiksi - olen itse vähän onneton mallikeppi nyt millekään normaali-ihmisen ompelukselle, enkä oo varma kuinka hyvin kaavoitustaidot on nyt takaraivossa...
K, laita blogi. Olen huomannut tämän aika sopivaksi kuitenkin lopulta. En usko, että haluaisin kirjoitta paperille kovinkaan paljon tärkeämpiä.
ja molemmat, opintieni vie sinne mistä jäin 2 pisteen päähän.
Uskaltaiskohan sitä kirjoittaa nettiin? Jään miettimään. Jo nimi tuottaa ongelmia.
Tätä on helppoa koettaa. Eikä edes tarvitse aluksi kertoa kenellekään, voi olla vain salainen. Vaikkakin ehkä suuri osa viehätyksestä on kuitenkin siinä, että joku ehkä voi joskus lukea jotain täältä, muutenhan kirjoittaisin vaan paperille varmaankin.
Voi siis olla oman elämänsä kirjailija, joksi muutoin ei kaiketi rahkeet riitä.
Ja en väitä, että nimiotsake "eilinen" olisi mikään kekseliäisyyden multihuipentuma.
Lähetä kommentti