Minusta tuntuu siltä kuin vasta ehkä toissa päivänä olisin sanonut "oho, on jo elokuu", ja nyt on sitten ihan hilkulla jo syyskuu.
Minun piti kirjoittaa jo muutama päivä sitten valokuvaamisesta, mutta en osannut muotoilla sanojani. Pääasia oli kuitenkin siinä, että yritin ottaa valokuvaa, suunnittelin, järjestelin ja asettelin hyvän tovin. Nappasin kuvan sitten vain todetakseni, että filmi on loppu. Kuvaukseni tapahtuu siis Polaroid-kameralla ja näyttö näytti vielä yhden kuvan olevan jäljellä, mutta noissa uuden ajan filmeissä on vähemmän kuvia kuin entisissä.
Tuskin kuitenkaan suurta harmia tapahtui kuvattomuuden vuoksi. Vasta nyt tuli mieleen, että olisihan sitä samaa kuvaa voinut koettaa digikamerallakin. Mutta siinä menettää sen lopputuloksen jännittävyyden, kun mahdollisuuksia on yhden sijaan lukuisia, joten en oikein jaksa innostua.
Olin tänään 11 tuntia töissä, jaloissa se tuntuu.
Minulle tuli pitkästä aikaa olo kuunnella jotain musiikkia. En ole juuri kuunnellut. Nyt tuli ikävä Sufjan Stevensiä. Tässä teillekin:
(Kuuntelin tätä jonkun aikaa kuulokkeet päässä ja mietin, että onpa merkillisen kova kaiku. Nostin kuuloketta korviltani ja totesin kaiuttimien olevan päällä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti