Jos joskus tuntuu yksinäiseltä, kannattaa harkita vauvaa. Ei siksi, että vauvasta itsestään olisi (ainakaan aluksi) juurikaan seuraa, mutta postimiehen kanssa pääsee kyllä tutuiksi.
Meille on tullut viimeisten viikkojen aikana enemmän postia kuin vuoteen (tai ikinä?), myös useita pieniä paketteja. Paketit, vaikka postiluukkukokoa ovatkin, eivät mahdu meidän miniluukusta, joten postimies (soittaa kahdesti, ihan totta!) ojentaa ne mielellään käteeni, olenhan aina kotona postia vastaanottamassa. Tänään postimies tutustui meidän vauvaan ja kertoi jälleen omasta sukulaisvauvastaan.
Aikana ennen vauvaa saimme useimmiten vain suorilta käsin ilmoituksen, jossa ilmoitettiin ettei lähetys mahtunut luukkuun, ja että voitte hakea sen postista klo 18 jälkeen. Useimmiten kukaan ei soittanut ovikelloa.
Ihme juttu, sillä olin aiemminkin usein kotona postin aikaan.
3 kommenttia:
Voi, se Posti-Pate on kyllä hellyttävä! :) Ja kivaa, kun teillä on aina sama, meillä ne ihmiset vaihteli kesällä, joten kovin syvällistä ystävyyttä ei ehtinyt kehkeytyä.
Käyn kuitenkin nykyään ahkerasti postissa, siis siellä ihan paikan päällä, siellä on aina sama henkilökunta, jota voi moikkailla, joten jonkinlaisen ystävyyssuhteen postin kanssa kai voi aina luoda. :)
Nyt meitä muistavat erinäiset satukirjakerhot ja lastenruokafirmat, mut niiden kuoret mahtuu luukusta. Postia silti tulee, ja se on kivaa.
Meidän lapsi on nyt rekisteröity olemaan virallisesti ja nimen kanssa, joten odotan innolla mitä mainospostia aletaan saada!
Ehkä vähän hauskaa, että mainosmaailma tietää meidän vauvan nimen ennen muita!
Törkeetä! Mainosfirmat menee sukulaisten edelle! Mutta hienoa, että pääsitte nimestä yhteisymmärrykseen, nyt me muut sitten jännätään(kö?) loppiaiseen. :)
Lähetä kommentti