keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

löydöt ja unohdus

Kävin etelässä, löysin housut ja paidan. Reissu oli muutenkin oikein onnistunut joka saralla.

Edellisellä kerralla kertomani vaatelistan tennaritarpeen totesin todelliseksi tajuttuani, että jos on 20 kg painavampi kuin normaalisti, kengät kuluvat ihan toisella tavalla: edelliskesäiset tennarit ovat pohjineen ihan mennyttä.
Joten sellaiset vielä, sitten olen valmis kevääseen!

Olin liittämässä tähän yhden musiikkikappaleen lopuksi, mutta kas unohdin ihan kokonaan mitä etsinkään, kun menin sitä tuolta youtubesta katselemaan! Se jokin soi äsken päässä, mutta nyt ei ole mitään hajuakaan siitä, mikä se kappale olisi voinut olla.
Että ehkä ensi kerralla sitten taas näissä merkeissä!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajatukseni kulkeutuivat ennenaikaisesti lopputyöni julkaisuun, kun tajusin jotain hämmentävää: en ole ikinä nähnyt sinun (taiteellista) lopputyötäsi. Muistan kyllä kuinka aikoinaan ideoit sitä, mutta en muista nähneeni sitä! (En siis epäile, etteikö se olisi tullut valmiiksi. Se vaan kuulosti ideointivaiheessa näkemisen arvoiselta!) Emme taida saada siitä uskaliasta kuvakoostetta tänne... ehkä nään siitä unta.

Katinka kirjoitti...

Jatkoin kaappien tyhjennystä ja löysin sen ihanan mustan "lepakkohihaisen" paidan, joka on ostettu jc:stä joskus vuosia sitten. Siis sen löysän paidan, joka sullakin oli. Luulin heittäneeni sen aikoja sitten menemään, mutta näin vain kaapin perukoilta sekin löytyi ja otin sen taas käyttöön. :) On oikein keväisen musta, yllättävän hyvässä kunnossakin.

bara elina kirjoitti...

Joo, tutustuminen työhön tekijän luona taikka kirjalliseen osuuteen koulun kirjastossa.

En ole itse vilkaissutkaan työtäni sen valmistumisen jälkeen, uskaltaisin melkein väittää! Siirtänyt puolitoistavuotta sitten sen ehkä paikasta toiseen muuton yhteydessä, mutta muutoin.
En ole varma, haluanko sitä edes vielä nähdä; onko etäisyyttä vielä tarpeeksi.

bara elina kirjoitti...

Katos vaaan, toinenkin kommentti oli!

Mulla on säästössä se paita, en enää kehtaa oikein pitää sitä: ei ole musta enää. En kuitenkaan voi luopuakaa: paras paita. Toivon, että se olisi paremman kuntoinen kuin muistan, kun sen taas löydän.