Tänään tapahtui kaksi merkittävää tapausta. Toinen oikea elämänmullistava, toinen sitten vähän vähemmän mullistava, mutta ehkä tarpeeksi merkittävä huomioitavaksi.
Ensinäkin, tyttäreni käveli tänään oma-alotteiseti ja itsenäisesti n. 1,5m. Aika mullistavaa, sanon minä. Huomattuaan mitä tapahtui, alkoi lapsonen itkemään. Tuli varmaankin sellainen kriisi, että nyt tässä oli nyt yhden aikakauden (vauvvuuden) loppu.
Sitten se toinen juttu.
Aamulla tuli kiire, olette ehkä lukeneet sellaisen uutisen, että Lumia-puhelimet muuttivat kellonaikaa itsenäisesti viime yönä. Tästä kuulemma on ilmoitettu etukäteen Nokian blogissa, mutta koska osoite sinne on elämässäni vähintään yhtä tunnettu kuin tämä blogi maailmanlaajuisesti, niin enhän minä tiennyt. Joten niin, aamulla tuli sitten kiire, todella kiire.
Tentti klo 8 ja minä kotona vielä 730.
Olin jo aika lähellä yliopistoa, kun poliisi pyysi minua pysähtymään. Ai huomasinko mitä tein? No kyllä minä huomasin, muttakun muttakun. Sakkolappuhan siitä rapsahti sitten. Ja mitäkö sitten tein? No ylitin suojatien, vaikka valo oli punainen!
Huomaan kyllä tapahtuman ironian,
terveisin väsymätön siviililiikennepoliisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti