Näin unta, että osasin ja ymmärsin huomattavan hyvin ranskaa. Omiin taitoihini nähden toki. Muistin kyllä mainita siinä unessa täyden auton sisällä käydyssä keskustelussa, että olen vuosia sitä aikanani opiskellut ja haha tässä taitoni: olemattomat! Mutta silti olin jotenkin tosi hyvä.
Tähän uneen innoitti ehkä tv:sta ohimennen kuulemani ranskaksi esitetty lause, jossa pyydettiin lasilliselle, ja jonka ymmärsin ilman tekstitystä.
En täysin ymmärrä, miksi juuri ranskan kieli on jäänyt vainoamaan minua näin. Esimerkiksi espanjan taidosta olisi elämässäni oletettavasti huomattavasti enemmän hyötyä, mutta en ole ollenkaan niin kiinnostunut siitä.
Useimmiten kaiken kielimietinnän keskellä lohduttaudun osaamattomuuksieni keskellä sillä, että osaan ainakin suomea. Yllättävän harvat sitä osaavat, noin niin kuin maailmassa. Silti minua harmittaa vietävästi, että kirjoitin eilen erääseen suht. viralliseen sähköpostiin miksikähän sen sijaan, että olisin kirjoittanut miksiköhän. Oikeasti pitäisi ehkä ajatella harmituksen sijaan enemmänkin niin, että osaanpahan käyttää myös murreilmaisuja.
2 kommenttia:
Tästä saisi hyvän opetustekstin mun tunneille. Pohdinta kielestä herättäisi varmasti keskustelua ja en ole yhtään varma, että kaikille (edes suomenkielisille) olisi selvää tuo miksikähän ja miksiköhän sanojen pienen pieni sävyero. :) En vieläkään ole uskaltautunut tähän maailmaan, mies kylläkin ehdotti jo nimeksi erittäin houkuttelevaa "Elintarviketyöläisen vaimoa" :). Tietää siis sen kalastajan vaimon, ehkä tekijänsuojalain nimissä pitäisi vaihtaa se vaimokin muijaksi -lukijakunta olisi varmaankin taattu. ;)
Säästän tämän tekstin täällä internetissä vähintään töihinpaluusi asti.
Elintarviketyöläisen muija-nimessä ois kyllä aika erilainen klangi kuin sinänsä yhtä paikkaansapitävässä nimivaihtoehdossa Akateeminen rouva!
Lähetä kommentti