Poliisilla oli minulle tänään asiaa.
Ajoin pyörällä kävelytiellä.
Talutin loppumatkan huomautuksen jälkeen. Pyörätie olisi ollut kadun toisella puolella. En tiedä missä vaiheessa se pyörätie muuttui kävelytieksi. Aloitin matkani kyllä ihan oikealla pyörätiellä ajellen ja sitten yhtä äkkiä se onkin muka vaihtanut puolta. Ihan samalta se tie silti näytti kuin metrejä aikaisemminkin. Kenelle tällaisista epäloogisuuksista valitetaan? Jollekin tielautakunnalle varmaankin.
Ehkä vähän myös mietitytti, miksi en osaa pyöräilijöiden liikennesääntöjä. Olen aika tarkka autoilijoiden sääntöjen kanssa, mutta pyöräilijöiden säännöistä en taida tietää juurikaan. Epäilen tämän johtuvan siitä, että olen päätoiminen kävelijä ja kävelijälle pyörät tuntuvat autoja pienemmältä uhalta.
--
Luennot meni hyvin ja oli mielenkiintoista. Löysin myös eilen eläkeläismarketista hyllypaperia, ei ehkä ihan unelmieni paperia, mutta kelvollista.
Olen myös vähän hämmentynyt tästä bloggailuaktiivisuudestani. Älkää kuitenkaan huoliko, kyllä minä tämän taas unohdan.
2 kommenttia:
Mulle kävi J-kylässä samoin, yhtäkkiä se tie vain vaihtui kävelijöille suunnatuksi. Onneksi on poliisi, ja maailmassa kaikki hyvin, niin niillä on aikaa opastaa kansalaisia. Miten uskalsit pyöräillä? Mä pelkäsin, et tasapaino menee.
Hyvä, et opinnot vaikutti hyviltä. On tosiaan kivaa, et päivityksiä tulee tällaisella tahdilla. mä kävin jo vähän tutustumassa bloggeriin, kenties...
Testasin pyöräilyä torstaina ja se sujui ihan hyvin kun ei ollut puristavat housut. Sitten uskalsin. Ei siinä tasapaino-ongelmaa tule, kun tuo maha on kuitenkin sijoittunut (useimmiten enimmäkseen..) keskelle. Vähän ahdasta vaan välillä polkea, jos unohtaa pystyasennon.
Melkein myös helpompaa liikkumista kuin kävely noin pitemmälle matkalle, kun sai istua koko ajan (paitsi ylämäet meni taluttaessa)!
Lähetä kommentti