Olen yrittänyt kirjoittaa tänne useita päiviä. En kuitenkaan saa sanojani järjestykseen ja päädyn lukemattomiin peräkkäisiin mitääntarkoittamattomiin lauseisiin. Olen aloittanut eri aiheista, joista en toki muista yhtäkään enää nyt.
Minä tiedän mitä minun pitäisi tehdä (lukea, opiskella, kirjoittaa. opiskella!), mutta istunkin tässä ja katson toistuvasti ulos. Lumipyry on niin sakea, että värit muuttuvat sumeaksi. Olen aika valmis jättämään ulkoilun tältä päivää myöhemmäksi, tai jopa luopumaan siitä kokonaan.
Tekisi mieli keittää kahvit, mutta en usko sen olevan kovinkaan järkevää. Kahvinjuontini on alkanut lähteä käsistä, mutta toisaalta iloitsen siitä, että kahvi maistuu taas siltä kuin pitääkin. Ehkä elimistöni kaipaa yhä korvausta kahvittomalle kesälle.
6 kommenttia:
Hauskaa. Kirjoitin puoli tuntia myöhemmin lähes samoista aiheista. :) Tulin lukemaan sun jutun vasta nyt. Siispä kahvintuoksuista lumisateen sumentamaa sunnuntaita ja tsemppiä opiskeluun!
ps. Me jätettiin ulkoilut ja treenataan omaan sänkyyn nukahtamista.
Eilen taisi olla valtakunnallinen kahvia ja sisäilmaa-päivä.
Tänään täällä paistaa jo aurinko ja tietkin oli jotakuinkin aurattu.
Minä taas juon teetä. Ajattelin, että ihan menen huomenna ERIKSEEN ostamaan teetä!
Olen ajatellut että voisi tulla käymään, mutta en ehdi tällä viikolla, ehkä sunnuntaina?
Olen päässyt teestä yli. Vuosi sitten tee oli ensisijainen valintani kahvin sijaan. Ihme juttuja.
Lähdemme etelänmatkalle viikonlopuksi, pikaretki pe-su, joten tuu ensi viikolla. Tai mennään lounaalle sitten!!
Nähdään ensi viikolla!
Tänäänkin on ihana auringon paiste. Oh. Nyt aurinko paistaa jo aika alhaalta ja tulee fiilis, että ei, ei saa vielä lähteä vetäytymään! Ylistys auringolle, sehän jo lämmittääkin. Teille tulee ihana taaperokesä, ah. (Tai no, eikai sellaisia nyyttejä vielä taaperoiksi kutsuta...)
Lähetä kommentti