Ei enää kovinkaan montaa päivää siihen, että saan lukea ihan oikeita lehtiä ja kirjoja. (Ihan oikeita ovat sellaiset, joiden lukemisella ei tavoitella pisteitä tai numeroita muilta, vaan nautitaan sanoista sielulla eikä analyttiesti aivoillen. Ja kuvista kanssa.)
Viikko ja yksi päivä.
Sitten minä luovutan pääsykoekirjan leikkikaluksi, enkä yhtään harmistu, jos vaikka kaikki sivut vahingossa vähän repeävät.
2 kommenttia:
Ainiin, sinulla on pääsykokeet. Onnea. Lue nyt täyttä häkää, muuten harmittaa myöhemmin, ja hankala tajuta, miksei voinut yrittää enemmän (kuuletko kokemuksen syvän rintaäänen). Tietysti sinulla on varmaan siellä omat haasteesi... jotka kuolaavat kirjalle ja ties mitä lie osaavatkin jo tehdä.
Yritin aiemmin jo vastata, mutta vastaustani ei hyväksytty.
Asia on silti sama:
Koen jatkuvasti laiminlyöväni lukemisia, etten yritä tarpeeksi.
Toisina hetkinä (hyvin ohimennen) ajattelen tietäväni jo tarpeeksi, ja sellaisilla hetkillä hyvitän nämä päivät kun en oikeastaan tee asioiden eteen mitään.
Luulen, että olen tuskaillut lukemattomuuttani enemmän kuin edes lukenut. Joka on todella typerää.
Mutta arpajaisethan ne on,
tiistaina nähdään sitten sattuuko voittajakysymykset.
Lähetä kommentti