Tänäänkin sataa vettä.
Jos en tietäisin paremmin, uskosin nyt olevan ehkä toukokuu.
Palatakseni aiempaan kirjapulmaani, olen muodostanut uuden pulman. Ostin lahjakseni Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin (johon en linkkaa, koska en halua tietää kirjasta vielä muuta kuin mitä kansiliepeessä kerrotaan) ja Lionel Shriverin Jonnekin pois (ks. edellinen sulkukohta, mutta tässä kyllä syynä ehkä enemmän laiskuus internetin selailemiseen). Kirjat valitsin niin kuin kirjat kuuluu valita: tuli tunne, että tämän haluan lukea (ja ne olivat alessa, joten sain molemmat ja jäi vielä ylimääräistäkin). Mutta tästä pulmaan:
minulla ei oikeastaan ole aikaa lukea.
Tai kyllä, minulla on aikaa (jonkin verran, pätkittäin), mutta keskittymiskykyä ei enää juuri ollenkaan. Olen niin virittynyt tekemään useita asioita yhtä aikaa, että keskittyminen tarinaan, joka jatkuisi useita satoja sivuja tuntuu mahdottomalta. Minulla on myös noin viisi kirjaa aloitettuna, josko joku niistä alkaisi vetämään niin, että jaksaisi oikeasti keskittyä. Ei ole vetänyt. Vaikka tiedän, että useimmat kirjat tarvitsevat vain aikaa seurakseen, jotta niistä tulisi edes jokseenkin vetäviä.
Joten en ole vielä avannutkaan näitä syntymäpäiväkirjojani. Jottei ne jäisi kesken ja unohtuisi jonnekin muutaman sivun jälkeen.
Eteenkin tuolle yöjunalle haluan antaa aikaa. Ehkä parin vuoden päästä sitten! Siihen asti on paljon helpompaa lukea lehtijuttuja ja tarkkailla niiden sivujen yli mitä muualla maailmassamme tapahtuu.
2 kommenttia:
Mulla on myös tuo Yöjuna Lissaboniin saksaksi, ollut jo ainakin kolme vuotta. En ole vielä edes yrittänyt aloittaa sitä, ehkä kymmenen vuoden päästä. :)
Muutenkin olen luovuttanut ainakin osittain tuon lukemisen suhteen. Luulen, että se tekee ihan hyvää.
Jospa ne yöjunat puksuttaa pidempään siellä lissabonin suunnalla kuin täällä.
Sain kasan Kodinkuvalehtiä, joten voin sivuttaa kirjat taas ainakin kuukauden ajan.
Lähetä kommentti