Eilen minä ajattelin, että vaikka totuuden tietää jo alusta asti, se tuntuu paljon pahemmalta kun se sanotaan ääneen.
Silloin tiesin: "varasija".
Tänään nauroin vähän, kirosin jälleen yksinkertaisinta mahdollista virhettäni, ja totesin, että olin kuitenkin jotakuinkin sillä tasolla kuin uskoinkin, muut vain olivat huonompia kuin uskoinkaan.
Tänään tiedän: "1. varasija".
Vähänhän tuo sellaiselta vittuilulta tuntuu, jos nyt suoraan sanon. Mutta peukut pystyyn kuitenkin ja samalla ajatukset kohti muita suunnitelmia.
3 kommenttia:
Kai tuosta tuloksesta saa kuitenkin onnitella? Onnittelut! Sehän meni paremmin kuin annoit olettaa, ja luulisi että joku ei ota paikkaa vastaan.
ps. Ei kai sen hetkessä elämisen kuulukaan olla mitään suureellista, vaan juuri sitä johdon riuhtomista. Neiti M varmasti osaa sen hyvin.
Jos löydät jostain tilastoja, niin huomaat, että tänne oli tosi paljon alhaisempi pistemäärä päästä, joten ei se oikeastaan mennyt yhtään sen paremmin kuin annoin olettaa, vaan tosi huonosti, mutta olen syvästi yllättynyt, että niin monella muullakin meni huonosti!
Ja itsehän sain saman pistemäärän, mikä oli myös alin hyväksytty pistemäärä. Joten tästä lähtien muistan sitten kirjoittaa esseisiini otsikot...
Mutta onnittelut otan kuitenkin vastaan, kyllä minä ensi vuonna pääsen ihan oikeasti jo sisään!
onnea! Minusta tulos on hieno - tieteellisen tekstin lukeminen ja tuottaminen ei ole ihan helppo nakki! Toivottavasti tänä vuonna 1.varasijalta kutsutaan vielä sisään. Pidän peukkuja pystyssä sen puolesta! Sinulla on syytä olla itsestäsi todella ylpeä- mikä tulos pikkunyytin äitinä, vau!
Lähetä kommentti