Tänään minua hämmentää ajatus siitä, että kaikki on olemassa yhtä aikaa. Niin. Ei siis mitään pienemää tällä kertaa. No mutta, näin jonkun valokuvan Prahasta, jossa olen kerran käynyt. Siellä se kaupunki näytti olevan paikallaan edelleen tänäkin vuonna, jatkamassa omaa todellisuuttaan. Ja minä olen täällä.
Enpä tiedä.
En oikeastaan halua jatkaa tätä ajatusta, sillä pian olen vain yksi yksinäinen universumissa.
Jatkan aiempaa ajatustani termospulloista sen sijaan. Keitin nimittäin kahvin, mutten nyt ehdi sitä juoda kokonaan. Haaskuuseen menee, se harmittaa. On lähdettävä ulos aurinkoon... ostamaan kahvipakettia tietenkin. Jotain hassuahan tässäkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti